Muistatteko lamavuosilta tapauksen, jossa naapureilta työttömyytensä salannut perhe lähti perinteiselle etelänmatkalleen.
Perhe meuhkasi tulevasta rantareissustaan isoon ääneen rivitalon orapihlaja-aidan vieressä, uimapukuja pyykättiin, laukkuja pakkailtiin, aurinkorasvojen suojakertoimia arvottiin. Naapurit taatusti huomasivat.
Kun lähtöaamu koitti, varaton perhe ei siirtynyt taksiin vaan asuntonsa kellariin. Sinne oli viety viikon muonat ja rusketuslamppu. Kenties perhe oli varannut kellariinsa tuliaisetkin.
Surullinen tarina.
Mutta myös opettavainen. Sillä naapuri näki kellarista pilkahtavan muutaman kerran valoa. Perhe ei ollut ymmärtänyt pimentää luukkuja kunnolla, vaikka käytössä oli voimakas paahtovalo.
Tämä johti puheluun. Naapuri soitti paikalle poliisit, jotka rymistelivät kuisti heiluen pidättämään murtovarkaita. Kotikadun asukkaille pystytetty illuusio ihanasta Teneriffasta romahti.
Kesäloma rakentuu yhtäältä toisaalla käymisestä ja toisaalta mahtavasta latauksesta. Talven aikana väsyneeseen mieleen tallentuneet lomapaineet odottavat pääsyä valloilleen.
Pitää näyttää kaikille, että sitä ollaan lomalla eikä meinata. Rahaakin on niin että taskuja pakottaa. Äkkiä lomakohteeseen.
Lomakohteeksi nimitetään aidattua aluetta, jossa on vesiliukumäki, olutoikeudet sekä kaistaleina tarjolla pizzaa ja rantaa. Kauempana pörisee. Siellä joukko osastopäälliköitä rankaisee vuoron perään mönkijää. Kohdetta on mainostettu televisiossa Mikko Alatalon kiiminkiläisäänellä.
Kukaan ei hymyile. Lapset karjuvat. Puoliso mököttää. Hakisiko eron syksyllä?
Lomailu ei sovi jokaiselle. Se on tasapainoisen ihmisen tarkkaa puuhaa. Moni itsensä huonosti tuntenut on palannut kauhuvapailtaan epätasapainossa ja ihan vinossa.
Lomia pitäisi olla nykyistä enemmän, jottemme tekisi niistä suurta numeroa. Miksi muutama sateinen kesäviikko täytyy ottaa niin tosissaan?
Palsta siirtyy kesätauolle.PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi