Hallitus äänesti odotetusti suuren Helsingin puolesta pienen Sipoon etuja vastaan, kun se päätti hyväksyä Lounais-Sipoon liittämisen Helsinkiin. Ratkaisu on hämmentävä, koska se tapahtui perustein, jotka ovat juridisesti kiistanalaisia.
Valtioneuvostolla on Suomen lakien mukaan valta päättää kuntaliitoksista vaikka vastoin kuntien tahtoa, jos liitoksista ei pystytä sopimaan ja jos yleinen etu vaatii pakkoliitoksia. Päätöksellä pitää olla kuitenkin kestävät, laissa määritellyt perusteet.
Matti Vanhasen hallituksen enemmistö nojasi pääministeriä myöten torstaisessa ratkaisussaan kuntajakoselvityksen tehneen Pekka Myllyniemen esitykseen ja arvioon siitä, että Lounais-Sipoon siirto Helsinkiin täyttää kuntajakolain kehittämistavoitteet sekä on perusteltu samassa laissa määriteltyjen erittäin painavien syiden nojalla.
Asian esitellyt ministeri Mauri Pekkarinen oli kuitenkin täysin päinvastaista mieltä päätöksen juridisista perusteluista. Hän sekä ministerit Paavo Väyrynen, Stefan Wallin ja Astrid Thors äänestivät pakkoliitosta vastaan. Professori Kaarlo Tuori sekä dosentit Erkki Mennola ja Toivo Pihlajaniemi ovat niin ikään kyseenalaistaneet omissa asiantuntijalausunnoissaan pakkoliitoksen perusteet.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että valtioneuvoston päätös on poliittinen, mutta se tuskin tulee voimaan ennen kuin sen juridinen pohja on selvitetty perin pohjin valituskierroksen pohjalta. Sipoon kunnanjohtaja vahvisti jo torstaina, että valitus lähtee kunnalta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Hallitus lohkaisi myös mitättömän palan Vantaasta Helsingille, mutta kun Vantaa hyväksyy ratkaisun, asiassa ei ole kenelläkään nokan koputtamista. Alueen koko on vain kaksi neliökilometriä ja sillä asuu ainoastaan 30 ihmistä.
Sipoosta on siirtymässä vastoin kunnan ja sen asukkaiden selkeän enemmistön tahtoa 30 neliökilometrin ala ja noin kaksituhatta asukasta Helsingin puolelle. Pakkoliitettävä alue liittyy suoraan mereen, joten se on monin tavoin hyvin houkutteleva kohde Helsingille, joka haluaa laajentua itään ja kokee, että keinotekoinen kuntaraja on este yhdyskuntarakenteen tasapainoiselle ja järkevälle kehitykselle.
Kasvavan Helsingin kantaa voi ymmärtää tiettyyn mittaan saakka, mutta sen kiire ja halu ajaa väkisin läpi tahtonsa valtioneuvoston tuella ihmetyttää. Asiassa olisi voitu jatkaa neuvotteluja ja hakea kompromissia kuntien itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Pakkoliitoksen aika ei ole vielä.
Myllyniemi ja hallituksen enemmistö nielaisivat hieman yllättäen Helsingin perustelut pureksimatta niitä kunnolla. Myllyniemi päätyi pitämään pakkoliitosta järkevänä alueen kaikkien kuntien ja myös Suomen kokonaisedun näkökulmasta.
Perustelu on heppoinen. Jos se hyväksytään, samaa periaatetta pitäisi soveltaa saman tien kymmeniin muihinkin kuntiin Oulun seutu mukaanlukien, mutta sitä hallitus ja Sipoon etuja vastaan äänestäneet keskustan kolme ministeriäkään tuskin hyväksyvät.
Suurin keinotekoinen alueellisen kehittämisen este sijaitsee Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten rajoilla, mutta valtioneuvosto ei rohkene käydä siihen käsiksi. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat liian vahvoja ja vaikutusvaltaisia. Sinnikkäästi ja jääräpäisestikin liitosta vastustanut pieni Sipoo oli vaaraton ja helppo suupala valtioneuvostolle.