Entinen pääministeri Matti Vanhanen on siirtynyt jo muihin töihin, mutta keskustelu hänen politiikasta lähtönsä syistä käy kuumana. Pääministeri Mari Kiviniemi on kehottanut tiedotusvälineitä vaihtamaan jo levyä.
Kiviniemi olisi vain saanut kohdistaa toiveensa ennen kaikkea Vanhaselle, jolla näyttää itsellään olevan suuri tarve selittää asiat parhain päin. Vanhanen haluaa saada vakuutetuksi, ettei hänen jymy-yllätyksenä tullut lähtöilmoituksensa johtunut poliittisista, vaan henkilökohtaisista syistä.
Vanhanen kertoi viime keskiviikkona Yleisradion A-Plus-ohjelmassa, että hänellä oli haku päällä jo toissa vuoden elokuussa. Hän oli tarjoutunut Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi vielä silloin kun hän istui vakaasti pääministerin paikalla.
Vanhasen uusin meriselitys on hämmentävä monestakin syystä. Ensinnäkään se ei ole looginen muiden Vanhasen uravaiheiden kanssa. Toiseksi oudoksuttaa se, että milloin mitäkin selityksiä lähdön syistä on tullut tipoittain. On ollut epämääräistä kokonaisarviota ja konkreettista jalkaleikkausta; nyt esille nousivat perhesyyt. Asiaa on vatvottu niin paljon, että Vanhanen on suomalaisille velkaa kokonaisselvityksen.
Kolmas huomiota herättävä seikka liittyy siihen, että Vanhasen uusin ulostulo ajoittui hetkeen, jolloin eduskunnan perustuslakivaliokunta on aloittamassa työtään siitä, tehdäänkö Vanhasen vaalirahoituksesta esitutkinta, joka voi viedä hänet valtakunnanoikeuteen.
Neljäs merkillisyys on se, että Vanhanen katsoi sopivaksi kertoa työpaikkahaustaan julkisesti. Vanhanen saattoi merkittävän etujärjestön näin kiusalliseen asemaan hakemalla sitä tavallaan todistajaksi, että hän oli todella hakeutumassa pois politiikasta jo tuolloin.
Nolouden astetta vain lisäsi se, ettei Vanhanen ollut vinkannut tulevasta tv-paljastuksestaan toiselle osapuolelle etukäteen. Omituista on sekin, että vesiperään johtavista työpaikkahauista yleensä vaietaan visusti. Vanhanen teki siitä jollei meriittiä niin ainakin todistetta.
Poliittisesta urastaan kesken kaiken luopuvien osa ei ole koskaan häävi. Poliittisten meriittien ei tulisi tehdä kenestäkään työmarkkinakelvotonta, mutta näin vain tahtoo käydä. Uran vaihto on erityisen vaikeaa pääministeritasolla. Tämä nähtiin ennen Vanhasta etenkin Esko Ahon kohdalla. Paavo Lipposelta vaihto onnistui sutjakammin, mutta ei sekään jälkipuheitta.
Liike-elämässä ja esimerkiksi EU-komissiossa noudatetaan karensseja, joiden aikana ei saa siirtyä kilpailijan tai elinkeinoelämän palvelukseen. Järjestelmää ei tarvita sisäpolitiikassa. Poliitikoilta soisi sen sijaan itseltään löytyvän kykyä harkita luonteva siirtymistapa ja -aikataulu. Vanhasen uranvaihdon ei voi katsoa onnistuneen läheskään kitkatta.
Keskustajohto haluaisi jo eristää tapaus Vanhasen, jotta se ei heittäisi varjoa eduskuntavaalien ylle. Perustuslakivaliokunnan käsittely ja selityshaluinen Vanhanen takaavat kuitenkin se, ettei toive hevin toteudu.