Itävallassa jouduttiin viime kesänä ennenaikaisiin vaaleihin, kun sosiaalidemokraattien ja konservatiivisen kansanpuolueen yhteishallitus kaatui. Hallituskoalition suosio oli sitä ennen pudonnut pohjamutiin, ja pääpuolueet keskittyivät syyttelemään huonosta yhteistyöstä toisiaan.
Viime sunnuntain vaalien oli määrä päättää kahdeksan miljoonan asukkaan maata vaivannut hämmennyksen vaihe. Kävi aivan toisin: vaalituloksen perusteella sisäpoliittinen sekavuustila saattaa jatkua entistä vaikeampana. Tilannetta mutkistaa etenkin kahden äärioikeistolaisen puolueen ennakoituakin selkeämpi voitto. Suurempi niistä eli vapauspuolue kokosi 18 prosentin ääniosuuden ja pienempi, Itävallan tulevaisuuden liitto 11 prosentin. Maan johtavina puolueina säilyivät suosion putoamisesta huolimatta sosiaalidemokraatit 30:lla ja kansanpuolue 26 prosentilla.
Paperilla noista lähtöasetelmista saisi muodostettua useitakin kokoonpanoja. Ongelmana vain on, että sosiaalidemokraatit eivät halua hallitukseen oikeistopuolueiden kanssa, eivätkä näiden johtajat Jörg Haider and Heinz Christian Strache puolestaan tule keskenään toimeen. Konservatiivinen kansanpuolue ei ole sulkenut oikeistopuolueita pois mahdollisten hallituskumppanien paikoilta, mutta se ei halua hallitukseen, joka toteuttaisi EU:n
vastaista politiikkaa. Juuri EU-kriittisyys taas siivitti äärioikeistoa vaalivoittoon.
Maanantaina todennäköisimmältä keinolta umpisolmun avaamiseen näytti se, että entinen koalitio pakon edessä unohtaisi vanhat kiistansa ja lähtisi yhteiseen hallitukseen. Ratkaisu olisi kuitenkin huteralla pohjalla jo siksi, että vastuun ottajiksi nousisivat vaalien häviäjät. Se todennäköisesti ruokkisi äärioikeiston vahvistumista edelleen. Siksi on myös mahdollista, että ainakin toinen äärioikeiston puolueista vielä ponnahtaa mukaan tulevaan hallitukseen. Silloin oikeistopopulistit joutuisivat kesyyntymään tukipuolueen rooliin.
Itävallan laitaoikeiston kova suosio ei eurooppalaisittain ole ainutkertainen mutta silti erikoinen ilmiö. Käyttövoimansa kaksi puoluetta ovat keränneet ulkomaalaisvastaisuudesta ja EU-kriittisyydestä sekä laajasta tyytymättömyydestä hallituksessa olleita kahta "vanhaa" puoluetta kohtaan. Ulkomaalaisvastaisuus kumpuaa maan nykyhetken tilanteesta mutta osaksi jo kauempaa historiasta, jopa 1600-luvulta asti, jolloin turkkilaiset piirittivät Wieniä. Epäluulo ulkomaailmaa kohtaan on etenkin maan maaseudulla ja pikkukaupungeissa syvässä.