Hammaspeikkona tunnettu Streptococcus mutans -bakteeri on itseoikeutettu peikko, sillä se on kymmenistä suussa asuvista bakteerilajeista tehokkain hampaiden syövyttäjä.
Se on pääsyyllinen koko maailman ehkä yleisimpään infektiosairauteen, hampaiden reikiintymiseen.
Mainoksissa hammaspeikko on melko suuri, mutta todellisuudessa sillä on mittaa vain millimetrin tuhannesosia. Muutamasta mikrometristä jopa yli 30 mikrometrin mittaiseksi yltävät bakteeriketjut kiinnittyvät hampaan pintaan, jossa niiden elämäntehtävänä on muodostaa suuhun tulevasta sakkaroosista plakkia. Plakin avulla se voi ketjuuntua lajitovereidensa kanssa.
Lisäksi se tuottaa muista sokereista, kuten glukoosista, laktoosista ja fruktoosista hampaita syövyttävää maitohappoa.
Hammaspeikkobakteeri on elämän mittainen seuralainen, sillä se tarttuu muilta ihmisiltä yleensä jo vauvaiässä. Tartuntaa voi viivästyttää, mutta käytännössä sitä ei pysty estämään.
Bakteerit eivät luovuta koskaan, sillä ne tulevat suuhun jäädäkseen. Ne eivät katoa kokonaan, vaikka hampaat ympäriltä lähtisivätkin. Ne ovat kiinnostuneita myös juurihoidetuista ja kruunutetuista hampaista. Paikat, kruunut ja niiden yhtymäkohdat ovat bakteereille erityisen otollisia karheita kiinnityskohtia.
Käytännössä lähes kaikki kehittyneissäkin maissa asuvat joutuvat jossakin elämänsä vaiheessa kärsimään tästä bakteerista, joka lajikumppaneineen on ilmeisesti ollut ihmisen vaivana jo Aatamista alkaen.
Kun bakteereista ei ole päästy eroon, niihin on jouduttu sopeutumaan. Ihminen on osannut paikata reikiä ja poistaa hampaita ilmeisesti jo tuhansien vuosien ajan. Nykyisin menetelmät ovat hienostuneempia, ja poraamisen lisäksi hampaita voidaan korjata myös lasersäteillä.
Tilastollisesti kehitystä on tapahtunut paljon, mutta huonoon kuntoon mennyttä hammasta ei näilläkään keinoilla voida pelastaa. Siksi karieksen ehkäisemiseksi on tutkittu rokotteita, otsonihoitoja, geenimuunneltuja bakteereita ja probiootteja.
Kivuton hoitomuoto, otsonin käyttö on ponnahdellut esille aika ajoin.
"Otsonihoito on yksi kiinnostava tutkimuslinja, vaikkakaan ei varsinaisesti uusi, sillä otsonin vaikutusta kariekseen tutkittiin jo 1930-luvulla", sanoo hammaslääketieteen dosentti Leo Tjäderhande.
Kariesta vastaan kehitettyjen rokotteiden ongelmana ovat haitalliset sivuvaikutukset, kuten sydänlihastulehdukset ja maksavauriot. Rokotteen käyttö ei ole yleistynyt, koska kyseessä ei ole vakava sairaus.
Geenimuunneltujen bakteerien ja probioottien toimintaperiaatteena on syrjäyttää suusta haitallisimmat bakteerikannat.
Oulun yliopistossa on tutkittu myös ihmisen omien entsyymien vaikutusta karieksen kehityksen jarruna. Eläinkokeiden perusteella entsyymien toiminnan estäminen voi hidastaa sen etenemistä. Lopullista läpimurtoa ei ole vielä saavutettu millään menetelmällä.
Hammasmädän torjuntaa vaikeuttaa sen multikausaalisuus, toisin sanoen muutkin bakteerit pystyvät liuottamaan hampaita.
"Yhden bakteerin hävittäminen suusta saattaisi hidastaa karieksen syntyä ja etenemistä, mutta silloin muut bakteerit voivat aiheuttaa sitä", sanoo Tjäderhande.
Esimerkiksi juurikariesta aiheuttava bakteerikanta poikkeaa hieman hampaan kiillepintaan tarttuvasta.
Itsehoidolla reikiintymistä on suhteellisen helppo estää, mutta se vaatii viitseliäisyyttä ja itsekuria.
Hampaiden kuntoon vaikuttavat myös suun ominaisuudet, kuten syljen erityksen määrä.
Siksi ruokavalio ja hampaiden puhdistus ovat yhä erittäin tärkeitä.
"Jos nämä ovat tasapainossa, kariesta ei synny tai sitä tulee hitaasti", sanoo Tjäderhande.