Lehdessä lukee (Kaleva 13.3.), että vanhemmat tuomittiin sakkoihin, kun pienen lapsen hampaiden hoito oli laiminlyöty.
Mutta ne eivät olleet minun vanhempani (ovat poisnukkuneet jo kauan sitten). Uutinen kosketti minua, joka pelkäsi hammaslääkäreitä ja näki niistä painajaisia 30 vuotta. Kunnes löytyi hammaslääkäri, joka osasi kohdella minua inhimillisesti. Hän ei kiroillut, äiskinyt eikä huutanut.
En toki tiedä, kuinka paljon tällaisia lääkäreitä julkisella puolella on. Toivon, että nolla, mutta totuus taitaa olla raadollisempi. Joka kerta, kun lapsenlapseni on menossa hammaslääkäriin, sydän värähtää: Onkohan siellä asiallinen palvelu?
Jos lapsen hampaissa on reikiä, on selvää, että niissä on kipuja, mutta kun se pelko hirveästä hammaslääkäristä on niin hallitseva, niin ei sitä pysty lapsi eikä moni aikuinenkaan hallitsemaan. Monen ihmisen on vaikea käsittää asiaa.
Nyt sitten oikeusistuin harkitsee oikeaksi sakottaa vanhempia, kun lapsi oletettavasti pelkää hammashoitoa?
Matti Lahdenperä
Liminka