Jaakko Hämeen-Anttilan taitojen ja ahkeruuden ansiosta suomalaiset ovat voineet tutustua runouteen, joka muutoin mitä todennäköisimmin jäisi meiltä kokonaan varjoon. Tänä vuonna Hämeen-Anttila on kääntänyt muun muassa keskiajalla eläneen syyrialaisrunoilijan runoja sekä laajentanut muutama vuosi sitten ilmestynyttä persialaisen runouden valikoimaa.
Runoja elämän tarpeettomuudesta (Basam Books) on kokoelma islamilaisella keskiajalla eläneen Abul-Ala´´ al-Ma´´arrin runoja kuolemasta, elämän turhuudesta ja kohtalon vääjäämättömyydestä. Ihmisen olisi runoilijan mielestä parasta olla syntymättä, tai jos hän kohtalon oikusta syntyy, olisi hänen parempi kuolla mahdollisimman nopeasti.
Runoilijan hautakivessä lukee hänen oma tekstinsä: "Tässä lepää isäni rikos minua vastaan."
-- Runot ovat äärimmäisessä pessimistisyydessään humoristisia, ja niiden herkullinen satiiri osuu niin kristittyihin, juutalaisiin kuin muslimeihinkin, kustantaja kuvailee. Vain ääni jää -- Runoja Iranista -teoksessa (WSOY) esiintyy neljä persialaista nykyrunoilijaa, yhteiskuntakriittinen Ahmad Shamlu (1926--2000), aistillista runoutta kirjoittava Forugh Farrokhzad (1935--1967), mystikko Sohrab Sepehri (1929--1980) sekä lännessä erityisesti elokuvaohjaajana tunnettu Abbas Kiarostami (s. 1940).
Ensimmäinen Vain ääni jää -kokoelma on jo pitkään ollut loppuunmyyty. Jaakko Hämeen-Anttila on uutta kokoelmaa varten osin muokannut runoja ja lisännyt teokseen Sepehrin pitkän, omaelämäkerrallisen runoelman Veden askelten ääni sekä valikoiman Kiarostamin runoutta.
-- Kiarostamin runot muistuttavat hänen elokuviaan. Eleetöntä, hidasta kerrontaa, jossa kamera -- tai runo -- poimii maisemasta pieniä arkisia yksityiskohtia, ja katsoja tai lukija saa mielessään muodostaa niistä tarinan, Hämeen-Anttila kirjoittaa.
-- Ellei tietäisi, että runoilija on iranilainen, hänen runonsa voisi aivan hyvin sijoittaa lähes minne tahansa vanhanaikaiseen ympäristöön maailmassa.