Suomen Pankin ex-pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin EKP:n ex-johtokunnan jäsen, kauppatieteen tohtori Sirkka Hämäläinen arvioi, että hallituksen tuore yritysverouudistus oli oikeansuuntainen päätös. Alennuksen suuruuteen tai pienuuteen hän ei halua ottaa kantaa.
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, avoir fiscalista, luopuminen ja Suomen palaaminen osinkojen kahdenkertaiseen verotukseen on hänen mukaansa ikävää, mutta väistämätöntä.
Uudistuksen taustalla on verottajan pyrkimys saattaa suomalaiset ja ulkomaiset osingonsaajat tasavertaiseen asemaan. Ulkomaalaiset eivät ole saaneet suomalaisten tapaan osinkoveron hyvitystä. Hämäläinen korostaa, ettei hän ole paneutunut uudistuksen yksityiskohtiin, mutta on huolissaan sen vaikutuksista yrittämishaluihin.
Palkansaajien korkeinta marginaaliveroprosenttia Hämäläinen olisi mielellään alentanut yritysveroremontin yhteydessä. "Suomessa työn hinta työnantajalle on kova verrattuna siihen, mitä palkansaajalle jää käteen."
Hämäläisen mukaan verokilpailu ei ole vain eurooppalainen ilmiö. Kyseessä on maailmanlaajuinen kilpailu hyvistä yrityksistä. Pääoma ja ideat liikkuvat maasta toiseen. Tässä kilpailussa verotus samoin kuin julkisen sektorin tehokkuus ovat tärkeitä osatekijöitä.
Kiina-ilmiöön pitää sopeutua
Hämäläinen painottaa, että suomalaisten, eurooppalaisten ja ylipäänsä länsimaiden pitää sopeutua niin sanottuun Kiina-ilmiöön. Teollisuustuotantoa muuttaa pitkälle kehittyneistä teollisuusmaista halvan työvoiman maihin kuten Kiinaan.
"Kiina-ilmiössä on kyse maailmantalouden luonnollisesta 'uusjaosta'. Kehittyvä maailma, muun muassa Kiina ja Intia, haluaa samat edut maailmantaloudesta kuin meillä länsimaissa jo on. Lyhyellä tähtäimellä Suomesta, samoin kuin muistakin maista työpaikkoja voi lähteä ja lähteekin, mutta toisaalta kehittyvien maiden nousu luo uutta kysyntää ja kauppaa vanhoille teollisuusmaille. Ei ole muuta keinoa kuin sopeutua hakemalla kilpailuetua luovuudella, uusilla ideoilla ja tehokkuudella. Työpaikkojen vähennykset ovat tietysti vaikea asia niin työttömiksi joutuville kuin poliittisille päättäjillekin."
Hämäläinen muistuttaa, että myös Yhdysvalloista teollisuustuotantoa on siirtynyt jo monen vuoden ajan Aasiaan, koska siellä työvoiman hinta on erittäin edullinen.
"Kehittyvistä maista löytyy myös osaamista, esimerkiksi Intiasta tietotekniikan alalta. Länsimaiden pitää tosissaan löytää uusia aloja ja uusia innovaatioita, jotta työpaikat säilyisivät. Huipputekniikkakin vanhenee, siksi tarvitaan jatkuvaa uudistumista."
USA edelleen tärkeä
Hämäläinen sanoo, että Yhdysvallat on Euroopan talous- ja rahaliitosta huolimatta edelleen maailmantalouden keskeinen markkinapaikka, talousveturikin ja dollari on odotetusti pitänyt paikkansa maailman ykkösvaluuttana.
Hän toteaa, että Yhdysvaltain talous on lähtenyt selkeään nousuun.
"Yhdysvaltain vaihtotaseen vaje on kuitenkin valtava riski talouden toipumisessa. Nyt voi kysyä, kuinka kauan muu maailma suostuu rahoittamaan Yhdysvaltain vaihtotaseen suurta alijäämää."
Hämäläisen mukaan kestää vielä monta vuotta, monta vuosikymmentä ennen kuin Aasia nousee Yhdysvaltain ohi maailman talousveturiksi, vaikka kokonaistuotanto on esimerkiksi Kiinassa kasvanut jo useita vuosia erittäin nopeasti.
"Japani on vaikeuksistaan huolimatta edelleenkin Aasian merkittävin talous, mutta siellä on paljon rakenteellisia ongelmia. Japanin julkinen sektori on hyvin alijäämäinen ja velkaantunut ja sen ikääntymisongelma on suurin maailmassa. Pankkisektori on edelleen heikoissa kantimissa ja taloudessa on paljon säännöstelyn aiheuttamia jäykkyyksiä."
Eurooppa jähmettynyt
Hämäläinen myöntää, että Saksa on kansantaloutena EU-maiden ja koko Euroopan tärkein maa. Hän tosin muistuttaa, että Saksa ei suinkaan ole koko EU.
"Saksassa ja monessa muussakin EU-maassa tuottavuus on selvästi alhaisempi kuin Yhdysvalloissa. Eurooppa on ikään kuin jähmettynyt vanhoihin asemiinsa: säännöstelyä ja byrokratiaa on paljon, asenteet ovat jäykkiä, sosiaaliturvajärjestelmä on passivoiva, väestön ikääntyminen on suuri ongelma, innovatiivisuutta ei löydy tarpeeksi ja kynnys ryhtyä yrittäjäksi on korkea."
Hämäläinen painottaa, että Euroopassa on kuitenkin herätty ja monessa maassa ongelmiin on jo alettu tarttua. "Rakenteiden korjaaminen on kuitenkin aina vaikeaa ja hidasta: kustannukset tulevat lyhyellä tähtäimellä ja hyödyt vasta pitkällä aikavälillä. Silloin välttämättömien uudistusten läpivienti on poliittisesti vaikeaa."
EU:n pienet maat kuten Suomi, Hollanti, Irlanti tai Itävalta ovat Hämäläisen mukaan toteuttaneet rohkeammin rakenteellisia muutoksia ja julkisen talouden kuria kuin isot maat. Pienet maat ovat hyötyneet tästä nopeamman kasvun muodossa.
Euroalueen ulkopuolisista maista Tanska ja Britannia ovat tehneet merkittäviä työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan rakenneuudistuksia. Ne ovat näkyneet muita maita alempana työttömyytenä
"Esimerkiksi Tanskassa työttömyysturvalle on asetettu tiukkoja ehtoja, muun muassa opiskeluvelvollisuus tai velvollisuus ottaa työpaikka vastaan, vaikka se ei vastaisikaan tarkasti vanhaa työtä."
Hän toistaa, että muun Euroopan pitää uudistaa sosiaali- ja työttömyysturvaansa Tanskan ja Britannian tapaan. "Euroopan sosiaaliturva ei anna tarpeeksi virikkeitä hakeutua pois työttömyyden piiristä takaisin työmarkkinoille."
Hämäläinen on huolissaan Saksan ja Ranskan julkisen talouden velkaantumisesta. Maat ovat ylittäneet jo kolmena vuonna peräkkäin Euroopan talous- ja rahaliiton Emun vakaus- ja kasvusopimuksen asettamat vajausrajat.
"Pelisäännöt on yhteisesti sovittu kaikille euromaille ja niitä tulisi ehdottomasti noudattaa, sillä muuten markkinoiden ja kuluttajien luottamus horjuu. EU:n komissio on ollut tiukkana, mutta valtiovarainministereiden komitea Ecofin suhtautui rikkomuksiin valitettavan löysästi."
Liian kallis euro on riski
Hämäläinen ei ole huolissaan euron viimeaikaisesta kallistumisesta suhteessa Yhdysvaltain dollariin.
"Vastaavanlaisia - itse asiassa paljon suurempia - valuuttakurssimuutoksia tapahtui 1980-luvulla. Yhteisen valuutan aikana kurssiheilahtelut suhteessa dollariin ovat olleet paljon rauhallisempia kuin parikymmentä vuotta sitten kansallisten valuuttojen dollariliikkeet."
Hämäläisen mukaan vientiyrityksille voi luonnollisesti tulla lyhytaikaisia tuottovaikutuksia, jos euro vahvistuisi esimerkiksi tasolle 1,50 suhteessa dollariin, kuten joillakin tahoilla on povattu.
"Dollarin kurssi suhteessa euroon riippuu siitä, ovatko muiden maiden - Aasian ja Euroopan - sijoittajat valmiita rahoittamaan Yhdysvaltain vaihtotaseen vajausta riittävällä vauhdilla."
Hämäläinen varoittaa tulkitsemasta yritysten kilpailukykyä dollari-euro -suhteeksi. Kilpailukyvyn ydin on muualla: oikeissa tuotteissa, laadussa, palvelussa ja tuotannon tehokkuudessa.
"Dollarin heikentyminen voi vaikuttaa lyhyen ajan tulokseen, joskin euro-dollari -kurssi on nykyisellään vasta samalla tasolla kuin mistä euron syntyessä lähdettiin. Kun euro oli heikko, ei juuri kerrottu, että hyvä tulos oli osaltaan heikon euron ansiota. On myös muistettava, että kurssiheilahteluja vastaan voi aina suojautua ja tuleekin suojautua kelluvien kurssien oloissa."
Työttömyys perusongelma
Suomen talouden perusongelma Hämäläisen mukaan on korkea työttömyys. "Meillä tuhlataan hyvää työvoimaa, joka rapaantuu työttömänä.
Hän muistuttaa, että Suomen ongelmat ovat samalla tavalla rakenteellisia kuin Euroopassa yleensä. "Työn hinta työn teettäjälle on suhteellisen korkea ja vastaavasti työntekijälle kokonaispalkkasummasta jää suhteellisen vähän käteen. Siinä on yksi osaselitys sille, miksi suomalaista tuotantoa siirtyy Viroon tai Kiinaan."
Väestön ikääntyminen on Hämäläisen mukaan toinen suuri haaste. "Ikääntyminen ja suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen vähentävät ehkä jonkin verran työttömyyttä. Samalla vanhusväestön nopea kasvu on kuitenkin suuri riski Suomen julkiselle sektorille. Hoivapalveluiden tarve kasvaa nopeasti ja työssä olevien tuloista otetaan rahat myös eläkkeisiin."
Hämäläinen kannattaa palkansaajien verotuksen asteittaista alentamista. Samoin hän kannattaa muitakin Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän alkuvuodesta antamia suosituksia.
"Matalapalkka-aloilla osa tuloista voisi tulla palkkana työstä ja osa tukena yhteiskunnalta. Silloin matalapalkka-alallekin voi tulla aitoa työvoiman kysyntää. Tämä negatiivisen tuloveron malli on paljon keskusteltu aihe ja se on onnistuneesti käytössä joissakin maissa."
Ei luopumisen tuskaa
Hämäläinen vakuuttaa, että viime kesäkuussa Saksassa päättynyt EKP:n johtokunnan jäsenyys ja eläkkeelle siirtyminen on sujunut pehmeästi. Paluu Suomeen on ollut mieluisa.
"Ei minulla ole ollut yhtään vaikeuksia sopeutua EKP:n jälkeiseen elämään. Seuraan tiiviisti kansainvälistä poliittista ja taloudellista keskustelua, mutta nyt on aikaa muullekin lukemiselle. On aikaa käydä konserteissa, näyttelyissä ja teattereissa tai kuntosalilla ja kävelylenkeillä."
"Sauvoja en ole vielä saanut hankituksi, mutta suunnitelmissa ne kyllä ovat."
Hän arvioi, että voi kulua pitkäkin aika, ennen kuin seuraava suomalainen nähdään EKP:n johtokunnassa. Paikat on nyt täytetty ja täytetään kahdeksaksi vuodeksi. "EKP:n johtokuntapaikat eivät sinänsä perustu maakiintiöihin, mutta kuuluuhan Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala EKP:n johtokunnan ja euromaiden keskuspankkien pääjohtajien muodostamaan neuvostoon ja hän on päättämässä euroalueen yhteisestä rahapolitiikasta."
