Uusimmat selvitykset arktisen alueen ilmastonmuutoksen tahdista ovat yksiselitteisen hälyttäviä. Itseään ruokkiva kierre saattaa olla jo alkamassa, mikä korostaa hyvin nopeiden vastatoimien tärkeyttä.
Norjassa loppuviikosta kokoontuneet Arktisen neuvoston virkamiesryhmän jäsenet saivat käsiinsä ympäristöjärjestö WWF:n uunituoreen raportin ilmastonmuutoksen etenemisestä arktisella alueella. Mikäli tämän raportin havainnot, jotka pohjaavat vahvaan tieteelliseen näyttöön, pitävät paikkansa, silloin kyseessä on erittäin hälyttävä tilanne.
Se nimittäin tarkoittaa, että tähänastiset arviot ilmastonmuutoksesta eivät ole pitäneet paikkaansa. Muutos on paljon ennakoitua nopeampi. Tämä puolestaan viittaa siihen, että arktisilla alueilla lämpeneminen saattaa jo itse ruokkia itseään, jolloin sitä on yhä vaikeampi yrittää hidastaa.
WWF:n näkemys pohjaa havaintoihin, jotka on tehty kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ja arktisen alueen ilmastoa käsitelleen ACIA-raportin jälkeen. Etenkin IPCC:n työ muodostaa pohjan koko kansainväliselle neuvotteluprosessille, jota joulukuussa käytiin Balilla ja jonka on määrä johtaa sitoviin päätöksiin ensi vuoden lopulla Kööpenhaminassa.
Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että ilmastopaneelin aineisto on jo saattanut jäädä todellisuudesta jälkeen. Tämä koskee etenkin Grönlannin mannerjäätä ja pohjoista Jäämerta.
Tähän asti rohkeimmat ennusteet ovat olettaneet, että Jäämeri voisi kesäisin olla täysin jäätön aikaisintaan vuonna 2030. Nykyinen kehitys viittaa siihen, että näin voisi tapahtua jo vuonna 2013, siis viiden vuoden päästä. Kun jää- ja lumipeite vähenevät tai katoaa, auringon säteet eivät enää heijastu takaisin, vaan jäävät lämmittämään ilmakehää ja merta. Näin lämpeneminen lisää lämpenemistä.
Grönlannissa uusimmat mittaukset kertovat selvästi nopeammasta sulamisesta kuin mitä mallit olivat ennakoineet. Tämä vaikuttaa suoraan meren pinnan tasoon, joka saattaa tällä vuosisadalla nousta tuntuvasti nopeammin kuin on oletettu.
Mikään malli ei myöskään pysty kunnolla ennakoimaan, mitä sulavasta ikiroudasta tai mahdollisesti merenpohjan alta nouseva metaani vaikuttaa kasvihuoneilmiöön. Pohjoisten alueiden kohtalo on tässäkin avainasemassa.
Suuri ongelma on nyt siinä, kuinka nopeasti muutos tapahtuu. Tieteellinen työ vaatii perinteisesti pitkiä aikasarjoja ja monipuolisia mittauksia. Käsillä on kuitenkin tilanne, jossa jo muutaman vuoden takainen tieto alkaa näyttää vanhentuneelta ja vääriin johtopäätöksiin vievältä.
Arktinen alue on tällä hetkellä ilmastonmuutoksen kannalta maailman kriittisintä seutua. Jos muutos todella on selvästi ennakoitua nopeampaa, se tietää karuja johtopäätöksiä. Tarvittavia toimia varten on käsillä vähemmän aikaa kuin on oletettu, ja kansainvälisiä neuvotteluita käydään liian optimististen oletusten pohjalta. Tarvitaan myös nopeasti lisää tutkimusta. On mahdollista, että nykyisissä ilmastomalleissa on joitakin oleellisia aukkoja. Muuten on vaikea selittää Grönlannin jäätikön ja Jäämeren käyttäytymistä.
WWF:n arktinen ohjelma ansaitsee tunnustuksen tekemästään työstä. Voi silti hyvällä syyllä epäillä, päätyvätkö nämä varoitukset pääkaupungeissa lainkaan oikeille pöydille. Esimerkiksi Suomen ulkoministeriö ei näytä havahtuneen siihen, kuinka paljon huomiota arktisen alueen kehitykseen olisi tarpeen nyt suunnata.