Suomalaisista lähes kolmanneksen perusturva on riittämätön. Huolestuttavaa on, että köyhyysrajan alla elävien lapsiperheiden määrä on kasvanut 1970-luvun tasolle.
Suomi on tunnettu pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, joka huolehtii heikoimmistaan. Tämä on taattu rakentamalla verovaroin kaikille ulottuvat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaiseman Suomalaisen hyvinvointi 2010 -raportin mukaan suomalaisten elämänlaatu on korkea ja terveys on kohentunut. Muutos vuosikymmenen aikana on ollut suuri, joskin epätasainen.
THL:n raportin mukaan 44 prosenttia väestöstä kokee elämänlaatunsa korkeaksi ja 27 prosenttia pääsääntöisesti hyväksi. Mutta 29 prosenttia eli liki joka kolmas voi pahoin eikä pääse nauttimaan elintason hedelmistä samalla tavalla kuin kansan enemmistö. Erot väestöryhmien kesken ovat jopa kasvaneet sitten 1990-luvun laman.
Enemmistö suomalaisista voi suhteellisen hyvin. Tämän väestönosan terveys on kohentunut ja elämänlaatu parantunut. Hyvinvointivaltio toimii heidän kohdallaan.
Kolmannes eli vähemmistö voi puolestaan huonosti. Ja mikä hälytyttävintä: tämän väestöryhmän pahoinvointi on kasvanut viime aikoina. Lapsia elää nyt suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella.
Heikoimmin menee nuorilla, 18--25 -vuotiailla, joilla ei ole työtä eikä koulutusta. Niin ikään pahoin voivat yli 80-vuotiaat. Köyhyys on kasvanut etenkin niissä perheissä, jotka ovat joutuneet sinnittelemään perus- ja vähimmäisturvan varassa.
Perusturvan varassa elävistä työttömistä yli 80 prosenttia elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella. Yksin asuvista kansaneläkettä saavista ikäihmisistä köyhyysrajan huonommalle puolelle jää puolet.
Suomelle on ollut tunnusomaista se, että tuloerot eri kansanryhmien kesken ovat olleet pienemmät kuin suurassa osassa muuta maailmaa. Raportti osoittaa kuitenkin sosiaaliryhmien välisten erojen kasvaneen.
Siihen, että kahdella kolmanneksella menee hyvin, ei ole mitään poikkipuolista sanomista. Päinvastoin on iloinen asia, että niinkin monen asiat ovat kunnossa. Tämän ryhmän soisi kasvavan.
Mutta siinä riittää tekemistä, miten hyvinvointi ulotettaisiin koskemaan myös köyhintä kolmannesta, miten vähävaraisimman väestönosan toimeentulon heikentymiskehitys saataisiin pysäytetyksi ja miten sitä autettaisiin auttamaan itseään.
Jos köyhien köyhtyminen jatkuu, on vaara, että yhä useampi syrjäytyy. Tämä nakertaa pohjaa vähävaraisten perheiden jälkikasvun sosiaaliselta nousulta.
Viime viikkoina on puhuttu paljon siitä, että valtion menoja pitää seuraavan vaalikauden aikana leikata, jotta hyvinvointipalvelut voidaan turvata. Tällöin herkästi osoitetaan sosiaaliturvan suuntaan. Osa väestöstä kokee sosiaaliturvan tason liian hyväksi. Yleensä nämä ovat henkilöitä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta köyhyydestä.
Kun valtion menoja joudutaan leikkaamaan, oleellista on, että viillot tehdään sieltä, mistä on otettavissa. Raportti osoittaa, ettei perusturvassa ole tinkimisen varaa. Pikemminkin sitä pitäisi korottaa.