Hal­vin­ta huvia on ih­mis­ten tark­kai­lu

"Keski-ikäisten naisten genre on kohoamassa", totesi näyttelijä Hannele Nieminen jättäessään jäähyväisiä Oulun kaupunginteatterille, missä työskenteli 30 vuotta ja teki yli 80 roolia.

Hannele Nieminen näytti komediennen kyntensä Antonian roolissa Dario Fon näytelmässä Ei makseta! Ei makseta! Kajaanin kaupunginteatterissa hänen aviomiestään esitti Kari Suhonen.
Hannele Nieminen näytti komediennen kyntensä Antonian roolissa Dario Fon näytelmässä Ei makseta! Ei makseta! Kajaanin kaupunginteatterissa hänen aviomiestään esitti Kari Suhonen.

"Keski-ikäisten naisten genre on kohoamassa", totesi näyttelijä Hannele Nieminen jättäessään jäähyväisiä Oulun kaupunginteatterille, missä työskenteli 30 vuotta ja teki yli 80 roolia.

Asenneilmasto on muuttunut. On noussut hyviä naisdramaatikkoja. Uusi kotimainen näytelmäkirjallisuus ja tv-draamat tarjoavat keski-ikäisillekin haastavaa näyteltävää. Fiktion keski-ikäiset ja vanhemmat naiset ovat alkaneet saada uusia ulottuvuuksia.

Enää ei tarjota vain vanhoja akkoja, imettäjiä ja ilkeitä noitia.

"Kaikkein ihanteellisinta olisi, että naiset kirjoittaisivat ikäisistään naisista. Nuoret kolmekymppiset miehet eivät tunne vanhempia naisia, muita kuin omat äitinsä, jotka eivät ole naisia, koska ne ovat äitejä. Mutta onhan meillä näitä hienoja kirjoittajia: Anna Krogerus, Laura Ruohonen, Pirkko Saisio..."



Jee keski-ikäiset!


Seuraavaksi Hannele Niemisellä on päärooli Anna Krogeruksen uutuusnäytelmässä Parhaissakin perheissä, joka kantaesitetään Kajaanin kaupunginteatterissa 9. huhtikuuta.

Nieminen esittää seniori-ikää lähestyvää Raakel Länsimaata, jonka ulkoisesti turvattu elämä alkaa upottaa, kun sairaus vie työkyvyn. Aikuistuva poika katoaa huoneestaan erään kampaajareissun aikana, sydänkirurgi-aviomies Risto omistautuu työprojektilleen eikä Ulla-tytärkään oikein jaksa äidin jatkuvaa soittelua.

"Luulen, etteivät naiset enää niele entistä määritelmää keski-ikäisyydestä. Yleensä sanotaan pikkuisen halveksivasti, että keski-ikäiset naiset täyttävät teatterin katsomot. Mä sanon, että jee! Keski-ikäiset naiset täyttävät teatterit ja raahaavat sinne yleensä ukkonsakin."



Sielu mukana työssä


Nieminen toivoo, että ikääntyviä taiteilijoita käytettäisiin teattereissa enemmän hyödyksi.

"Niillä on tietoa ja kokemusta, eivätkä ne elä enää pilvilinnoissa. Nuorten pää lentää kohti taivaita. Tässä on hieno yhdistelmä: molempia pitää arvostaa. Vanhuus vain tuntuu olevan kuin kirosana nykyään."

Hannele Niemisestä tuli tämän vuoden alussa Kajaanin kaupunginteatterin vakinainen näyttelijä.

Jo viime vuonna hän vieraili Kajaanissa keskeisissä osissa Dario Fon farssissa Ei makseta! Ei makseta! ja Reko Lundánin näytelmässä Tarpeettomia ihmisiä.

Nieminen muistetaan myös Mikko Roihan ohjaamasta Teatteri Turmion esityksestä Pienin yhteinen jaettava, jossa hän näytteli yhdessä Tiina Weckströmin kanssa.

"Mulla on paljon ystäviä, mun ikäisiä naisnäyttelijöitä, jotka opiskelevat koko ajan tai tekevät musiikkia, omia proggiksia. Nämä ovat aika paljon Kehä III:n ulkopuolella olevia henkilöitä, hyvin ahkeria ja aivan äärettömän hyviä näyttelijöitä. Jos ei anneta rooleja, niin sitten tehdään jotain muuta."

"Aika harva teatterinjohtaja suhtautuu siihen nuivasti, että näyttelijä tekee jotain omaa, koska se voi olla sille ihmiselle hyväksi. Silloin sielu on ehkä enemmän mukana. Ja sitähän voi käyttää sitten teatterissa hyväksi."



Tarkkailemalla oppii


"Tämä ammatti on ollut mulle hirveän tärkeä. Se merkitsee yhä hyvin paljon, muttei enää niin paljon. En enää juokse kaikissa jutuissa. Kotielämä on tullut entistä tärkeämmäksi", Hannele Nieminen paljastaa.

Nieminen kertoo olevansa pienessä kriisissä ihmisen luontosuhteen kanssa. Hänen mielestään ihminen ei ole lahja maapallolle.

"Näyttelijän pitää antaa näytelmissä myös toivoa ihmisille, mutta olen tällä hetkellä pessimistisessä aallokossa ihmisen tulevaisuuden kanssa, koska mun mielestä ihminen on niin kamala. Miten me käsitellään maapalloa. Pidämme muuta elämää - eläimiä ja kasveja - ala-arvoisempia. Niillä on kuitenkin ihan tasan tarkkaan sama oikeus olla täällä kuin meilläkin. Sanon aina, kummastako on enemmän hyötyä: ihmisestä vai kastemadosta..."

Hannele Nieminen opiskelee ihmistä tarkkailemalla heitä.

"Seuraan ihmisiä. Se on opittu tapa jo teatterikoulusta. Varsinkin ulkomailla on hauska istua katukahvilassa ja kehitellä ohikulkijoille elämäntilanteita. Kun en itse ole puhujatyyppiä, menen aina mieluummin johonkin nurkkaan ja kuuntelen, kun muut puhuu."

"Tarkkailu on ajattelun kanssa yksi halvimmista huveista. Se on aina mielenkiintoista, kun näkee ihmisen käyttäytyvän toisin kuin mitä niin sanotut normit määrittelevät. Se kiinnostaa minua myöskin taiteentekijänä."

Hannele Nieminen on kymmenen ehdokkaan joukossa, josta yleisö-äänestyksellä valitaan vuoden nais- ja miesnäyttelijät 2010.
Äänestysaika päättyy 31. tammikuuta. Äänestää voi internetissä osoitteessa kampanja.lippu.fi/
nayttelija/

Ilmoita asiavirheestä