Halvin hinta on vakiintunut julkisten hankintojen lähes ainoaksi kriteeriksi. Hintakilpailutukseen päädytään, kun pelätään laatukriteerien käytön mahdollistamaa valitustulvaa tai vain asioiden käsittelyn helppouden takia.
Nyt hankintakriteereissä on alkanut nousta entistä voimakkaammin esiin pyrkimys toteutuksen ja materiaalien kokonaisarviointiin investoinnin todellisen arvon ymmärtämiseksi. Pelkän hankintahinnan tuijotus ei silloin riitä.
Suunnannäyttäjiä julkisella sektorilla ovat olleet muiden muassa Motiva ja Väylä. Ne, kuten kaikki julkiset tilaajat, voivat tekemiensä hankintojen kautta kannustaa energian ja materiaalien tehokkaampaan ja kestävämpään käyttöön ja edistää samalla resurssitehokkaan teollisuuden vahvistumista Suomessa.
Esimerkiksi Väyläviraston ohjeluonnoksessa teiden ja ratojen meluesteiden suunnitteluun sanotaan, että meluesteitä suunniteltaessa ja niiden kustannuksia arvioitaessa on huomioitava koko elinkaaren aikaiset kustannukset.
Este voi olla rakentamisvaiheessa edullinen, mutta jos sen käyttöikä on lyhyt tai kunnossapito tavallista kalliimpaa, kokonaiskustannukset voivat kasvaa. Ohjeluonnoksen mukaan tämä on huomioitava estetyyppiä ja materiaaleja valittaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa hankintahinnan avaamista kokonaisvaltaisesti.
Hankinnan todellinen hinta selviää kokonaisarvioinnissa, johon tarvitaan urakkahinnan ja tuotteen tai palvelun ostohinnan lisäksi tietoa esimerkiksi kuljetus- ja asennuskustannuksista, tuotteen kestoiästä (takuusta), huolto- ja korjauskustannuksista sekä kierrätettävyydestä. Tilaaja voi edellyttää, että tarjouksissa annetaan kaikille tämänkaltaisille osatekijöille riittävän luotettava kustannusarvio.
Pohjalaisten Infraklusteri ry esittää, että kaikki julkisten hankintojen kanssa tekemisiin joutuvat viranomaiset uudistaisivat toimintatapojaan hankintojen valmistelussa ja ohjeistamisessa.