pirjo.kukko-liedes@kaleva.fi
Sika on nostettu pöytävadille. Tarkemmin kyse on sianlihan hinnasta.
Pääministeri Matti Vanhanenkin äityi elokuun lopulla keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa ihmettelemään, miksi sianlihan tuottajahinta on Suomessa Euroopan toiseksi halvinta, mutta kuluttajahinta Euroopan korkeimpia.
Ei tarvitse olla erikoinen epäilevä Tuomas hoksatakseen, että joku vetää välistä.
Teurastamot ja kaupat ovat tietysti välissä siinä lihaketjussa, jonka sika kulkee tuottajalta kuluttajan kauppakassiin. Vanhanenkin epäili, että ne vetäisevät välistä ison siivun.
Mutta yksin possu ei roiku puntarissa. Myös naudanlihan tuottaja- ja kuluttajahinnan välissä on ilmahaarukkaa, joka kaipaa tarkempaa tutkimista.
Näin myös vihdoin joukolla tehdään.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kutsui kesällä koolle lihantuotannon kannattavuustyöryhmän pohtimaan hintahaarukan kutistamista. Se pitäisi tehdä niin, että kaikki voittavat.
Yhteisen pöydän ääressä istuu ensimmäistä kertaa koko ketju: tuottajien, teurastamoiden, rehu- ja lannoiteteollisuuden, päivittäistavarakaupan ja kilpailuviraston edustajat. Myöhemmin syksyllä on luvassa tarkempaa tietoa, kuka voitot kääräisee liiveihinsä.
Anttila tosin painottaa, että työryhmässä ei etsitä, saati nimetä, syyllisiä. Tarkoitus on pohtia, miten jatkossa voidaan turvata lihantuotanto Suomessa ja vahvistaa kuluttajien luottamusta suomalaiseen ruokaan. Konkreettisia esityksiä työstetään uusissa työryhmissä.
Maatalouden tutkimuskeskus ennakoi elokuussa maa- ja puutarhataloudelle kannattavuuskriisiä. Yrittäjätulo on alimmillaan kymmeneen vuoteen. Lähitulevaisuuden näkymät ovat synkkiä muillakin kuin possunkasvattajilla.
Vaikka Suomen naudan tuottajahinta on viimeisimmissä luvuissa ollut hieman EU:n keskihinnan yläpuolella, ennusteiden mukaan naudanlihan kannattavuuskerroin on painumassa lähes pyöreään nollaan. Tämä tietää sitä, että tuottajat eivät saisi omalle työlleen mitään palkkaa, vaan yrittäjätulo on painumassa negatiiviseksi.
Nauhanlihatuotannon lisäksi kannattavuus heikkenee tänä vuonna eniten sikataloudessa ja puutarhataloudessa vuoteen 2006 verrattuna.
Suomessa on sikatiloja noin 2 500 ja naudanlihan tuotantoon erikoistuneita tiloja noin 4 000.
Jos sikafarmarit ovat raa´asti laskettuna jo nyt parikymmentä prosenttia jäljessä keskieurooppalaisten farmareiden hintatasosta, tulevaisuus ei todella näytä lohdulliselta. Etenkin kun ministeriö juuri torppasi sianlihan viennin Venäjälle, joka olisi tuonut hieman helpotusta hintatasoon.
Vaarana on, että monella tilalla on laitettava sikalan ovi säppiin.
Kuluttaja voi toki tutkailla ilmoituksista, missä lähimarketissa jauheliha on erikoistarjouksessa.
Puolet sian ja naudan ruhosta myllytetään jauhelihaksi. Sitä ostaessaan kuluttaja tietää saavansa suomalaista sikaa. Jauhelihaa ei tuoda ulkomailta.
Possun sisäfile on toinen juttu. Onko kyseessä suomalainen lihasika vai romanialainen emakko? Yksi ero on hinta, kotimainen on 2-3 euroa kalliimpaa.
Anttilan työryhmä istuukin kreivin aikaan. On todella aika pohtia, riittäkö meillä kotimaista ruokaa ja riittävätkö rahat yhä kallistuvaan ruokaan.
Ruuan hinta on noussut Suomessa vajaat yhdeksän prosenttia vuodessa. Jatkossa välistävetäjät saavat varautua nipistämään.