"Tästä tämä tällä kertaa johtuu", toteaa maanviljelijä Tuomo Tamminen kohottaessaan käsillään upeaa naudanpaistia Oulun Stockmannin lihaosastolla.
Nimittäin viljelijöiden kapina. Sitä setvittiin viime viikon lopulla Espoossa järjestetyssä tuottajajärjestöjen puheenjohtajien tuuletuspalaverissa.
"Kysymys on siitä, ettei tuotteille ole saatu tyydyttävää hintaa", Raahen Arkkukarissa maidontuotantotilaa isännöivä Tamminen täsmentää.
Tamminen väittää, että lihatiloilla käydään nyt eloonjäämiskamppailua. Tuottaa ei kannattaisi, mutta on pakko, sillä kovat velat painavat päälle.
Kaupan lihatiskillä hinta näyttää olevan kohdallaan. Komeasta, punaisesta naudan paistista saa pulittaa parhaimmillaan jopa 58 euroa kilo.
Tuottajalle parhaastakin pihvilihasta lohkeaa kuitenkin vain 2,86 euroa, lehmästä vain 1,80 euroa. Ruoka Suomessa on kalleinta Euroopan unionissa. Tuottajahinta puolestaan lukeutuu EU:n alimpaan kastiin.
Joku tässä mättää, tuumivat viljelijät.
Ajatelkaapa tämän päivän sikatilallista: jokainen porsas tuottaa tappiota 12 euroa ja isompi lihasika viisi euroa. Ei tarvita kummoistakaan matikkapäätä oivaltamaan, ettei tällainen peli vetele.
Haukutuimpien listalla
Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos on laskenut, että maatalouden yrittäjätulo romahtaa tänä vuonna 37 prosenttia eli heikommaksi kuin kertaakaan kolmeen vuosikymmeneen.
Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n mukaan maatalouden kokonaistuotto on kasvanut kolme prosenttia samaan aikaan, kun kustannukset ovat nousseet 13 prosenttia. Eniten kannattavuutta nakertaa lannoitteiden hintojen nousu. Myös rehun, energian ja rakentamisen kustannukset ovat kohonneet. Maailmaa ravisuttavan pankkikriisin pelätään tuovan rahoitusongelmia.
Ei siis ihme, että pinna maatiloilla kiristyy. Ketäpä muuta viljelijät haukkumaan ensimmäiseksi kuin oman tuottajajärjestönsä johtajia. Nämä kun eivät tee mitään. Eiväthän mittapukuihin sonnustautuneet Helsingin herrat ymmärrä, mikä hätä maalla vallitsee. Näin väitetään.
"Ehkä se on tämän järjestön perinnettä", myöntää maitotilallinen Eero Isomaa Nivalan Kotilasta. Isomaa uskoo, että hän ja muut MTK:n johdon jäsenet taitavat kuulua kansakunnan haukutuimpien ihmisten Top 100 -listalle, kovimman räksytyksen kohteeksi yltävät kymmenen kärkeen.
Muodollisesti ilma on puhdistettu järjestössä. Ainakin hetkeksi. Hienotunteisesti käyttäytyvä puheenjohtaja Michael Hornborg on luvannut terävöittää linjaa. Muutos tehdään nykyistä tyyliä viilaamalla, panemalla järjestön arvovalta peliin kustannuskriisin voittamiseksi.
Maito- ja maatilamatkailuyritystä Hyrynsalmen Kypärävaarassa pitävä Esa Kemppainen on koko ajan kuulunut Hornborgin kannattajiin eikä pääasiassa Varsinais-Suomesta tällä kertaa käynnistynyt napina ole horjuttanut hänen uskoaan puheenjohtajan linjaan.
"Me menemme kriisistä kriisiin. Milloin mikäkin tuotantosuunta on kuolemankielissä, ja se on sitten MTK:n syy", Kemppainen kuvailee kentältä tulleita viestejä.
"Kukaan ei ole seppä syntyessään." Vanhaan kansanviisauteen vedoten tervolalainen maidontuottaja Juhani Lampela uskoo, että kunhan Hornborg menee samanlaisten pihtien läpi kuin edeltäjänsä Esa Härmälä ja Heikki Haavisto, eiköhän hän ala taitaa temput. Puhelimitse tavoitetun Lampelan äänen takaa kuuluu lehmän ammunta ja lypsyrobotin tasainen hurina.
Välitodistusarvosana 8
Tuomo Tamminen, Esa Kemppainen ja Juhani Lampela kuuluvat kaikki MTK:n johtoon - valtuuskuntaan, joka kokoontuu vetämään järjestön linjoja pari kertaa vuodessa. Eero Isomaa edustaa maidontuottajia Michael Hornborgin vetämässä johtokunnassa.
Näiden MTK-aktiivien keskuudessa Hornborg nauttii vielä suurta luottamusta. Kouluarvosanoilla tähänastisesta työstä Kemppainen antaa numeron 9, Isomaa ja Tamminen 8 ja Lampela 8-.
Isomaa nousi julkisuuteen kapinakenraalina muutama vuosi sitten, jolloin MTK:ta ravisutti edellinen vakava kriisi. Tuolloin kamppailua käytiin EU:n tukipolitiikasta ja kenttä oli jakautunut etelä-pohjoinen-akselilla. Tulilinjalla seisoi silloinen puheenjohtaja Esa Härmälä.
Menneellä ja nyt käytävällä taistelulla on kaksi yhteistä piirrettä: huoli toimeentulosta ja tyytymättömyys MTK:hon.
Erojakin löytyy. "Uhkakuvia on vielä enemmän", Isomaa väittää. Nyt rintamalinjat menevät enemmän tuotantosuuntien kuin tukilinjojen mukaan.
Asioiden yksinkertaistamista olisi väittää, että MTK:ssa taisteltaisiin vain tuottajien tulosta, vaikka taloudellinen ahdinko saikin ihmiset liikkeelle tällä kertaa. Kamppailua käydään järjestön toiminnan painotuksista. Tuottajajärjestö ei ole enää EU-aikana päässyt suoraan neuvottelemaan viljelijöiden tulosta niin kuin ennen EU:ta, jolloin se oli yksi neuvotteluosapuoli. Tänään maatalouspolitiikasta päätetään EU:ssa.
MTK ei kuitenkaan halua luopua asemastaan vahvana etujärjestönä. Niinpä, kun viljelijäväestön määrä on vähentynyt rajusti, MTK on houkutellut jäsenikseen muita maaseudun yrittäjiä sekä metsänomistajia. Heidän mukanaan keskusjärjestön pöytään on nostettu tukku uusia asioita. Puhutaan strategioista, jopa ympäristöasioista ja ruokakulttuurista. Osa väestä vierastaa tätä.
Väitetään, että nyt pidetty kapinakokous pani syrjään ympäristö- ja ruokakulttuuriasiat ja nosti pintaan vain raha-asiat.
Ihmiselle tulee Isomaan sanoja käyttäen "sellainen kuva, että samalla, kun uudelle kumarretaan, vanhalle pyllistetään".
Esa Kemppainen myöntää, että tässä rytäkässä osa viljelijöistä ajattelee, ettei heidän etujaan ole valvottu riittävästi.
"Kun luodaan nahkaa, se on hirveän vaikea, kipeä asia", Eero Isomaa kuvailee.
Hänen mielestään järjestön pitää uudistua, mutta uudistumisen kanssa on elettävä tarkasti.
Viime vuonna MTK palkkasi toiminnanjohtajakseen Pirkko Haikkalan nimenomaan uudistamaan keskusjärjestöä. Haikkala sai lähteä kuukausi sitten. Potkut antaneeseen johtokuntaan kuuluvan Isomaan mielestä Haikkala jäi yksin. Hän kompastui siihen, että lähti liikaa omille teilleen eikä tehnyt työtä porukan kanssa.
Nettikampanjat jylläävät
Ulkopuolisia ihmetyttää, miksi MTK:ssa mennään aina kriisistä kriisiin. Onko järjestö niin epädemokraattinen, ettei kentän ääni kuuluu johtoon saakka tai siellä ei ole mitään vaikutusta herrojen tekemisiin?
Tuomo Tamminen näkee MTK:n hyvinkin demokraattisena järjestönä. Perustasolla ovat tuottajayhdistykset, joissa jokainen pääsee sanomaan sanottavansa.Yhdistykset muodostavat tuottajaliitot. Ne omistavat keskusjärjestön. Sen johtokunta koostuu tuottajaliittojen edustajista.
"Kyllä meillä keskustellaan koko ajan. Mutta välillä pitää tuulettaa. Kun mitta yksinkertaisesti tulee täyteen, pitää puhua ja toimia", Tamminen sanoo.
"Nykyään tiedonvälitys on nopeaa; tieto kulkee nopeammin kuin ajatus. Nettikampanjat ovat tulleet eläväksi elämäksi myös maaseudulla. Sieltä kumpuaa kovin ja kasvottomin kritiikki", Eero Isomaa kertoo. Hänen mukaansa viimeinen kapina sai alkunsa juuri netissä käydystä kampanjanomaisesta kirjoittelusta.
Isomaa arvioi kritiikin MTK:n kentässä koventuneen koko ajan sen kymmenen vuoden aikana, mitä hän on järjestön keulapaikoilla ollut. "Se on todella kovaa ja menee aika henkilökohtaisuuksiin ja on joka suhteessa suhteetonta. Näin erityisesti netissä, missä ihmiset saavat nimettöminä haukkua ketä tahansa."
"Joskus tuntuu siltä, että jotain kovempaa täytyy tehdä, että viesti menisi perille", Juhani Lampela sanoo. Hän pitää luonnollisesta, että kenttä vaatii aina terävämpiä ja kovempia otteita.
Eikö kaupalle riitä mikään?
Tämänkertainen sota MTK:ssa on aselepovaiheessa ja kenttä odottaa kuumeisena johdon terävöittävän linjaansa.
Eero Isomaan mielestä muuta vaihtoehtoa ei ole. Sitä paitsi on kiire. "Kuukauden päästä kokoontuu valtuuskunta. Tällä välillä on jo tapahduttava jotain."
"Joskus tarvitsee nousta barrikadeille", Tuomo Tamminen toteaa. Tosin hän ei kuulu niihin, jotka ottaisivat mallia keski- ja eteläeurooppalaisista kollegoistaan ja lähtisivät joka risauksesta tukkimaan teitä traktoreilla ja levittämään lantaa ministeriöiden rappujen eteen. Jos kovia keinoja käytetään liian usein, ne menettävät Tammisen mielestä tehonsa. Hyväkin tarkoitus voi huonoilla toimilla kääntyä itseään vastaan.
Tänään Tamminen osoittaa sormellaan etenkin kaupan keskusliikkeiden suuntaan. "Eikö kaupalle riitä mikään?" hän kysyy.
Samaa ihmettelee Juhani Lampela. "Ei voi olla oikein, että kun ala on kustannuspaineessa, vastapuoli kiristää ruuvia. Ellemme myy vielä halvemmalla, kauppa uhkaa tuoda ulkomailta. Yhteistyö kaupan kanssa ei voi toimia näin."
Kauppa moittii suomalaista maataloutta tehottomaksi ja uhkailee tuonnin lisäämisellä. Tamminen vastaan tähän kysymällä, mikä muu elinkeino olisi kokenut yhtä rajun rakennemuutoksen kymmenen viidentoista viime vuoden aikana. On investoitu, laajennettu, haettu juuri tehokkuutta.
Matti Vanhasen (kesk.) johtaman hallituksen ohjelmassa luvataan toimia viljelijöiden tulotason kääntämiseksi nousuun. Hallitusohjelman toteutumiseen on pitkä matka.
Tuomo Tammisen mielestä hallituksen ja pääministerin etunenässä pitäisi terävöittää otettaan.
"Suomen olisi pitänyt kiristää ruuvia EU:hun jo silloin, kun olimme puheenjohtajamaana. Olisi voitu koplata 141-neuvottelut ja EU:n perussopimuksen hyväksyminen. Se olisi mennyt sillä läpi. Hallitukselta liian pehmeää touhua."
Esa Kemppainen korostaa sitä, että nyt on aika luoda katseet tukipolitiikasta pois. "Koko ajan paineet kulkevat siihen suuntaan, että tukia maksetaan vähemmän. Poliittisesti on haavoittuvaista rakentaa yrittäjätoimintaa tuen varaan. Suuntana tulee olla, että tunnustamme suomalaisen raaka-aineen ainutkertaisuuden."