Jos Oulun kaupunki päättää myydä omistamansa Pikisaaren vuokratalot, ottajia taatusti riittää. Pikisaari on kauneinta Oulua, idylli keskellä kaupunkia. Olivatpa suojelutalot kuinka rapistuneita tahansa, seudulta löytyy miljonäärejä, joille ei olisi temppu eikä mikään pistää ne kuntoon.
Samaan aikaan Pikisaarentien varteen kaavoitetaan uusia asuntoja. Käykö kuten on pelätty, että Pikisaaresta tulee vain kivikeskustan jatke, vauraiden oululaisten ökyalue, joka sulkeutuu kuoreensa kuin simpukka? Köyhät älkööt vaivautuko.
Pikisaaressa on nyt noin parisataa asukasta, joista kolmannes asuu kaupungin vuokratalossa. Osa heistä on taiteilijoita, joille kaupunki ryhtyi 1980-luvun alkupuolella kunnostamaan vanhan teollisuusmiljöön rakennuksia asuin- ja työtiloiksi. Nyt Pikisaarta esitellään turisteille nimenomaan värikkäänä taitelijayhteisönä, myös kaupungin omilla matkailusivuilla.
Ja miksei esiteltäisi, ovathan taitelijayhteisöt kiinnostavia turistikohteita missä päin maailmaa tahansa. Suomestakin löytyy hienoja esimerkkejä, Fiskars etunenässä.
Pikisaari ei ole Fiskars, mutta se voisi olla jotain sinne päin. Sen sijaan, että taiteilijoita häädetään pois Pikisaaresta, heitä pitäisi päin vastoin houkutella sinne lisää.
Samalla saarta saisi hienovaraisesti aukaista enemmän yleisölle - tavallisille oululaisillekin, ei pelkästään turisteille. Kapakka, museo tai opastettu kävelylenkki ei riitä.
Myös Pikisaaressa taustalla on vanha teollisuusmiljöö kuten Fiskarsissa. Taiteilijakorttelien lisäksi saaren henki pitäisikin kaivaa historiasta: pikiruukin, viina-, villa- ja emalitehtaan, valimon ja sahan ajoilta. Veneenrakentaja sopisi Pikisaareen yhtä hyvin kuin Fiskarsiinkin, samoin muutama käsityöläispaja tai galleria.
Kaikki tämä pitäisi tietenkin toteuttaa niin, ettei kenenkään yksityisyys ja rauha häiriintyisi.
Fiskarsissa taiteilijat ovat pitkälti itse asialla perustamansa osuuskunnan kautta. Vanha ruukki muuttui muutamassa vuodessa taideteollisuuden keskukseksi ja suosituksi matkailukohteeksi. Silti asiaa auttoi merkittävästi Fiskarsin maine taiteilijoille suopeana paikkakunta, tulijoita riitti.
Minkälaista viestiä kiirii Oulusta? Tarjoaako kulttuuripääkaupunkikokelas hedelmällisen maaperän luovuudelle ja ennen kaikkea nyt niin kovassa kurssissa olevalle luovalle hulluudelle?
Pelkällehulluudelle alkaa edellytyksiä, kiitos vaan, olla jo tarpeeksi. Pikisaaren taitelijayhteisön työrauhaa on toistuvasti hämmennetty kaikkea muuta kuin kulttuuriin liittyvillä ponnistuksilla. Ainoan peruskorjatun asunnon tiimoilta vellonut surullinen vuokraepisodi sai aikaan muun muassa sen, ettei kukaan enää uskalla ottaa kipeästi kaivattuja remontteja edes puheeksi.
Kiistan on epäilty olevan myös kaupungin myyntihalujen taustalla. Ehkä suurempi syy on kuitenkin se, ettei millekään ylimääräistä työtä vaativalle ole tilaaja-tuottajamallin aikana enää aikaa eikä rahaa.