Entisestä makkaratehtaasta ei tule Kaapelitehdasta, ehkä silti jotain sinne päin. Teatrian tulevat vuokralaiset kiekkotähti Janne Niinimaa ja kumppanit ovat vielä sangen vähäpuheisia suunnitelmistaan, mutta monitoimitilaa halliin suunnitellaan - tosin lähinnä tapahtumista tapahtumiin: konsertteja, messuja ja näyttelyitä.
Joka päivä Teatrian ovet eivät tule olemaan auki, edes heavymiehille, mutta esiintymistilaa on tarjolla.
Oulussa on vuosia haaveksittu Helsingin Kaapelitehtaan kaltaisesta paikasta, jossa kodittomat teatterit, monenlaiset kulttuurin yrittäjät, yhdistykset ja muut toimijat voisivat harjoitella ja jonne pystyttää toimistonsa. Esillä on ollut entinen SOK:n varastotila Kansankadulla ja Teatriaakin on väläytelty.
Teatterin käyttöön remontoitu Teatria pysyy siis kulttuurikäytössä, mutta varsinaista Kaapelitehtaan paikkaa täytyy edelleen etsiä muualta. Sopivan karheita vanhoja teollisuushalleja saattaa löytyä esimerkiksi Toppilasta, jonka kaava on juuri nyt tapetilla.
Esikuvana on Helsingin Kaapelitehdas, jossa entisen puhelin- ja sähkökaapelitehtaan tiloissa toimii taiteilijoita, pienyrityksiä, taidekouluja, kaksi radioasemaa, museoita ja tanssiteattereita. Uusimmat tulokkaat ovat Ranskan kulttuurikeskus sekä Ranskan suurlähetystön kulttuuri- ja tiedeosasto. Kaapelitehdas on Kiinteistö Oy Kaapelin omistuksessa ja yhtiön osakkeet omistaa Helsingin kaupunki.
Oululaisilla taiteilijoilla on jatkuvasti pulaa sekä työ- että esiintymistiloista. Tilakysymykset ovat olleet yksi suurimmista pullonkauloista, kun puhutaan nyt niin muodikkaan kulttuuribisneksen mahdollisuuksista kehittyä elinkeinona. Nuoriso- ja kulttuurikeskuksella on kiistämättömät ansionsa, mutta se ei riitä.
Luovuuden matkasaarnaajat ovat vuoron perään käyneet Oulussa korostamassa, kuinka tärkeää elävä vuorovaikutus lahjakkuuksien jalostamisessa on. Kaapelitehdas tai mikä ikinä sen ilmenemismuoto olisikaan, olisi nimenomaan sitä.
Luovuusopin mantraa hoetaan jo ympäri Suomea ja sama pyörä ilmeisesti keksitään muuallakin kuin Oulussa. Tai on ehkä jo keksitty. Nopeat syövät hitaat ja niin edelleen. Nopea on se, joka keksii, miten kulttuuri-ideasta tehdään tuote.
Oulunkaan tulevaisuus tuskin yksin lepää kulttuurin ja erityisesti rockin tai jazzin harteilla, mutta yhä vakavammin otettavampia mahdollisuuksia se näyttää tarjoavan. Esimerkkeinä käytetään mieluusti rockin megatähteä Ville Valoa, joka ponkaisi jostain Oulunkylästä ja valloitti maailman.
Viime viikolla oululaisia tulevaisuuden haasteista valistanut professori Markku Wilenius mainitsi ohimennen, kuinka tyytyväinen Helsinki oli kulttuuripääkaupunkivuoteensa (2000), jopa euroissa mitattuna. Läheskään kaikkia hyötyjä ei edes voi pistää eurolaskuriin.
Suomi on seuraavan kerran EU:n puheenjohtajamaa vuonna 2011, jolloin myös seuraava Euroopan kulttuuripääkaupunki valitaan Suomesta. Jos Oulu tuon tittelin nappaa, kaupungin imago paranisi entisestään, edellyttäen tietenkin, että asian eteen myös tehtäisiin jotain. Ennen kaikkea sen toivoisi ruokkivan sitä luovaa hulluutta ja "uskallusta seurata aavistusta", jota oppineitten mukaan menestykseen tarvitaan.
Siitähän Oulun seudulla on jo kokemusta ilman projektihankkeitakin: Huutajat ja ilmakitarafestivaalit ovat tästä parhaat esimerkit.