Viikon alussa saatiin tietää, taiteilijoista tanssijaa kehnommin ei mene kuin kuvataiteilijalla. Kriitikot pääsivät yläkastiin.
Kun tutkija Kaija Rensujeff asetti toimeentuloeurot taiteen keskustoimikunnan myötävaikutuksella tasoitettuun järjestykseen ja laski apurahat mukaan luoden "konstruoitujen kokonaistulojen mediaanin", niin kuvataiteilijan vuosiansioksi tuli 15 810 euroa ja tanssitaiteilijan 17 573.
Tanssitaiteilijoita oli vastaajina 76, heistä naisia 88 prosenttia ja keski-ikä oli 36 vuotta.
Ei taida tuntua ihan tutulta alle kolmikymppisestä oululaisesta tanssijasta Vaatu Kalajoesta (s. 1975), vaikka hän nimenomaan kuuluu tukevasti koulutettuihin, joita tutkimuskin paljasti suomalaistaiteilijoiden ylipäätään olevan.
Vaatu Kalajoki on filosofian maisteri (2000 Oulun yliopisto) ja Pohjois-Karjalan ammattiopistosta 2003 keväällä valmistunut tanssija - omimpana lajinaan uusi tanssi.
Kyseinen oppilaitos käyttäisi kyllä mieluummin ammattinimikettä fyysinen taiteilija. Se sopisi hyvin Vaatu Kalajoellekin, työstäähän hän itse ilmoille mielellään "fyysistä säveltämistä": ääntä ja liikettä. Mielenkiinto on pitkälle nimenomaan oman äänen ja liikkeen yhdistämisessä.
Professionaalius ja rahahanat
"Jokaisen omassa päässä on pikkumörköjä, mitä pitäisi ammattilaisena olla", hän toteaa. Pitäisikö olla valtava kovan tanssin tekniikka vai pitäisikö pystyä heittämään voltti. Tai pystyä kohahduttamaan, olla provosoiva?
"On oltava läsnä, seisottava kussakin liikkeessä vilpittömästi myös heikkona ja pelokkaana eikä ollenkaan ehkä huipuimpana." Eikä ainakaan pitäisi selättää itseään, "vaan olla tosissaan vaikka hölmöilisi ja tekisi tosi kepeää."
"Eihän komiikkakaan synny, että ollaan tekevinään. Se syntyy juuri niin että ollaan perkuleen tosissaan, täysillä ja sitten kun menevätkin jutut kummallisesti... Tulee oikea nauru, tulee, kepeys, helpotus." Pyhä nauru oli nimeltään hänen lopputyönsä, joka ehti nähdä Outokummun lisäksi Turun ja Joensuun. Nyt ryhmä on hajonnut.
"Verkostoa pitää kuitenkin yrittää pitää yllä", toimeentulotakuuksi. Ikävä kyllä taiteilijan uskottavuus liittyy yleisessä mielenliikkeessä rahaan.
"Apurahan saaminenkin on mittari, että on olemassa. Että on kelpo. Mutta kun tanssija voi mielestäni olla vain luomalla ja olemalla teoksissa mukana", mikä tarkoittaa ettei siis rahasta...
Yhtenä muutamasta hassusta Vaatu Kalajoki sai vuoden alussa kotikaupungiltaan Oululta nuoren taiteilijan kannustusapurahan. Tuo 1 500 euroa on nyt ainoa pesämuna, joulukuun puolivälissä ensi-iltansa saavan uuden soolon takaaja. "Mikä on loistavaa. Kulut saa katetuksi. Anssi Laiho tekee minulle äänityön."
Omiin ei kovin tuottoisiin virityksiin kuuluu lyöttäytyminen kimppaan oululaisen ravintolayrittäjän kanssa. Ilta liikkeellä
-idean äiti on itse ylihuomenna tilaisuudesta poissa, kun jälleen kuukauden ensimmäisenä torstaina oululaisia villitään joraamaan.
Tuottamattomaksi täysin osoittautui Mölinää ja koikkelehtimista -kurssiviritys syyslomaviikolla. Silloin sai hankituksi helposti tilan päinvastoin kuin Oulussa nykyään muuten, mutta potentiaalinen liikkuva ja ääntelevä väki pysyi poissa.
Mukaan laajaan sooloprojektiin?
Helsinkiin ei häntä saisi asettautumaan. Huuli kuitenkin värähtää. Vaatu Kalajoki maalaa sanoillaan mustaa valkoiseksi.
Nimittäin hän kuuluu niiden 81 joukkoon, jotka on hyväksytty yrittämään tänä viikonloppuna Zodiakin - Uuden tanssin keskuksen sooloprojektiin. Mukana on myös reilut 20 hakijaa Suomen ulkopuolelta. "Enkä minä ole kokenut." Lähempi mahdollisuus eli JoJon - Oulun Tanssin Keskuksen tuotantotuki livahti valmistelemattomuuden vuoksi ohi.
Koetansseja musikaalipuolella on viime aikoina meikäläisessä maisemassa koettu, nyt on kyse muusta.
Zodiakin parivuotisen projektin "hyväksi hengettäreksi" on kutsuttu yhdysvaltalainen Deborah Hay (s. 1941), nainen jonka meditatiiviset konstitkin ovat tiedossa. Vuoden 2005 alkuun pitäisi syntyä tusina tai sen alle sooloteoksia.
Nokkimisjärjestys on tämä: Ensi vuoden elokuussa mukaan valitut pääsevät työskentelemään Hayn kanssa ja sen jälkeen sitoutuvat itsenäiseen harjoittamiseen. Hinta on, että koreografiksi kuhunkin sooloon merkataan Hay, materiaali kun on yhteistä. Tanssija/esiintyjä tunnustetaan sovittajaksi.
Projektin tulokset esitetään ainakin kansainvälisen Sivuaskel-festivaalin yhteydessä tammikuussa 2005. Juuri nyt meneillään olevan Tanssiareena-festivaalin yhteydessä koolla on loppuviikon puolella pohjoismainen tanssitapaaminen. Sen tuottajaosapuolilla voi olla sanansa sanottavana Hay-projektin soolojen matkanteossa.
Zodiakiin päin Vaatu Kalajoki huokaa: "Voikohan ne laittaa mulle työkkärilomakkeen, että saan työkkäriltä liikkumisavustusta tää koetanssihan on työhönottohaastattelua vastaava."