Halu auttaa vei eläk­keel­le jääneen ra­dio­toi­mit­ta­ja Hannu Tar­vak­sen Ou­lu­joen seu­ra­kun­nan ke­räys­pääl­li­kök­si

– En minä näitä juttuja yksin tee, vaan yhteistyössä muiden kanssa, painottaa Hannu Tarvas.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Hannu Tarvas sanoo olevansa seurakuntalainen, jolle kirkon ajamat asiat ovat tärkeitä.

– Olisihan väkeä enemmänkin mahtunut, mutta kaiken kaikkiaan luento oli ihan mahdottoman hyvä.

Näin summaa Yhteisvastuuke­räyksen Oulujoen seurakunnan keräyspäällikkö Hannu Tarvas lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttilan taannoisen vierailun antia Myllyojan seurakuntatalolla.

Lapsiperheiden köyhyyteen liittyvä luento on yksi Tarvaksen ideoi­mista tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen tapahtumista. Niitä on Oulujoen alueella Yli-Iitä ja Ylikiiminkiä myöten kevään kuluessa yhteensä noin 20.

Tähänastisista tapahtumista ainakin yksi on jo ehtinyt saavuttaa varsin huikean suosion: hyvän a­sian puolesta herkuttelu houkutteli Hintan seurakuntatalon pizzabuffettiin noin 200 nuorta helmikuun alussa.

– En minä näitä juttuja yksin tee, vaan yhteistyössä muiden kanssa, Tarvas painottaa.

Hänen lähin yhteistyökumppaninsa on Oulujoen seurakunnan diakoniatyöntekijä Anu Fedotoff.

Tarvas on toiminut kotiseurakuntansa keräyspäällikkönä nyt muutaman vuoden. Tavoitteena hänellä on ideoida tilaisuuksia, jotka saavat liikkeelle sellaistakin väkeä, joka ei välttämättä muuten seurakunnan toimintaan osallistu.

Pyrkimyksenä on lisäksi välttää ”samojen ideoiden jauhamista loppuun saakka”.

Erikoisemmista tapahtumista muistuu mieleen muutaman vuoden takainen muotinäytös, jonka mannekiinina nähtiin muun muas­sa Oulun nykyinen tuomiorovasti Satu Saarinen. Myös Tarvas itse asteli tuolloin catwalkilla.

– Vähän kyllä vitsailtiin, että kaikki eivät taida olla ihan mannekiinivartaloita. Mutta ei kai sillä lopulta niin väliä ollut. Suurempi asia oli se, että pistimme siinä itsemme likoon.

Seurakunnan toimintaan Tarvas lähti mukaan radiotoimittajan työstä eläkkeelle jäätyään.

Hän toimii nykyään paitsi enemmän tai vähemmän vapaaehtoisena, myös luottamushenkilönä Oulun seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa sekä Oulujoen seurakunnan seurakuntaneuvostossa.

– Olen ihan tavallinen seurakuntalainen, jolle kirkon ajamat asiat – kuten halu auttaa – ovat tärkeitä. Haluan olla mukana tässä niillä edellytyksillä ja taidoilla, mitä minulla on.

– Ei minusta ole esimerkiksi kutomaan sukkaa, mutta voin kyllä organisoida tapahtumia, näytellä tai lausua runoja, teatteria läpi elämänsä harrastanut ja monologi-illoissa esiintymisen 1990-luvulla aloittanut mies tuumaa.

Lisäksi Tarvas on toiminut kirkkoväärtinä eli maallikkoavustajana messuissa ja jumalanpalveluksissa.

Kirkkoväärtinä hän esimerkiksi tervehtii kirkkoon tulijoita, lukee Raamatuntekstejä ja jakaa ehtoollista.

Seurakunnan toiminnassa mukana olo on saanut Tarvaksen pohtimaan vapaaehtoistoiminnan merkitystä laajemmin.

– Seurakunnissa ja muuallakin on suuntaus, että vapaaehtoiset tekevät yhä enemmän niistä töistä, joita aiemmin ovat tehneet palkatut työntekijät.

Rahallisten resurssien vähentyessä on Tarvaksen mielestä hyvä, että asioita pystytään hoitamaan myös vapaaehtoisvoimin. Mutta miten pitkälle tässä voidaan mennä?

– Itse olen huolissani vapaaehtoisten jaksamisesta, samoin kuin siitä, miten kirkon omien työpaikkojen lopulta käy. Tästä pitäisi keskustella mielestäni enemmän.

Hannu Tarvas itse on seurakunnallisen tehtävien ohella mukana Eläkeliiton Oulun yhdistyksessä, Suomi–Unkari-seurassa sekä lions club -toiminnassa.

– Hilkka-vaimo ja lapset välillä päivittelevät, eikö noita hommia voisi jo vähentää. Ja olen kyllä vähän itsekin alkanut miettiä asiaa, Tarvas myöntää.

– Nykyään tärkeintä on kuitenkin olla isovanhempana kuudelle lapsenlapselle.