"Jokaisessa talossa on haltia", Satumaarit Myllyniemi, omaa sukuaan Hyrynsalmen Hiltusia, aloittaa. Kainuulainen haltia ei ole ylevä runonlaulaja J.R.R Tolkienin luoman tarumaailman tavoin, vaan korpikansan arvoihin ja arkeen paremmin istuva ristiriitainen olio.
"Haltia on majoissakin, joissa on kolme yötä tulta pidetty. Se valvoo elämänmenoa ja ilmestyy käännekohdissa eli tulipalojen, syntymien ja kuolemien edellä."
Haltiaa piti kohdella hyvin, sillä muuten se loukkaantui, muuttui pahaksi. "Hyrynsalmen Kaartilassa ei haltia antanut yksinään maata. Yöllä se kuorsasi ja läjäytteli pöytään kämmenellään", Myllyniemi kertoo.
Sisältöä matkailuun
Kainuulaiset haltiat ja muut henkimaailman olennot pääsevät lähivuosina kirjaan ja kartan lehdille. Projektipäällikkö Satumaarit Myllyniemi kerää parhaillaan aineistoa ideoimaansa Ylä-Kainuun fantasiamaailmaan.
Hyrynsalmen kunnan hallinnoimaa, kolmivuotista hanketta rahoittavat myös muut Ylä-Kainuun kunnat, sillä sen odotetaan tuovan kaivattua sisältöä alueen matkailuun.
Yksi hankkeen lopputuloksista on historiallisen kartan henkeä jäljittelevä tarinakartasto, jossa kainuulaiset maisemat dokumentoidaan ja visualisoidaan vanhoin valokuvin, autenttisin tarinoin, kuvituksin, sarjakuvin ja kartoin.
"Kyseessä on seikkailu, jossa näkymättömät ja hiljaiset maisemat nostetaan näkyviksi. Erityisen arvokkaita ovat sellaiset kohteet, joissa yhdistyvät asukkaiden tunnemuistot", Myllyniemi linjaa. Näkymätöntä Myllyniemi kaivaa arkistoista, mutta myös haastatteluista.
"Hahmot kehittyvät runsaasti seuraavien kolmen vuoden aikana. Jokaiselle tyypille luodaan vuosien varrella oma graafinen ilmeensä ja roolipeliluonne", aiemmin Kajaanin sijoitettuna läänintaiteilijana työskennellyt Myllykoski valistaa.
Kainuun pakanamaa
Kainuu oli pakanamaata vielä uudella ajalla. Kun Christfrid Ganander keräsi Suomen niemellä myyttisiä tarinoita 1700-luvun lopulla, Kalewan poikien teot elivät vielä Kainuun maisemissa. Kainuulaiset uskoivat luonnossa piileviin henkiolentoihin. Metsänhaltijat veivät heiltä karjan, mutta se oli riitein palautettavissa.
"Pukeudutaan lehmän kaulaimiin ja elävään hopeaan ja tehdään männystä kiikarit kaivamalla puunpalasta kaksi oksaa pois. Kun niiden läpi katsoo metsään, näkee karjan", Satumaarit Myllyniemi opastaa.
Osan hengistä voi manata esiin. Parat keräävät rikkautta noitaemännilleen ja ilmestyvät eläimen hahmossa. Myllyniemen mukaan para synnytetään kirnuamalla alasti umpilammella loitsua hokien.
Korven asukkaat ovat osanneet suojautua pahansuopia henkiä vastaan. Myös tietäjät ja trullit saavat oman lukunsa Ylä-Kainuun fantasiatarustossa, lupaa jo vuosien ajan kansanperintöä alueelta kerännyt Satumaarit Myllyniemi.
"Tietäjät suojelevat kyläläisiä valkoisella tai mustalla magialla. Taikapussista voi vierähtää kuolleen ihmisen silmä, sormi tai hiuksia, punaista lankaa, karhun ja käärmeen hampaita ja pääkalloja, hautausmaan multaa ja ukkosen polttamaa puuta."
Osa henkilöistä saattaa päätyä tarinakartastoon ihan nimellä asti. Satumaarit Myllyniemi nostaa esiin kaksi pahapäistä surmaajaa. "Myrkky-Tiina on suurin rikollinen, joka Kainuun kihlakunnassa tunnetaan. Hän piti ketunmyrkyllään huolen siitä, etteivät kytömäkeläiset eläneet liian vanhoiksi. Puolangan Auhon Paha-Paavo muistetaan puolestaan 1700-luvulta. Hän keihästi, ryösti ja polki suohon kahdeksan aikalaista", Myllyniemi kertoo.
