Valtion virkamiehet ovat ryhtyneet kesälomilta palattuaan tuomaan julkisuuteen toinen toistaan räväkämpiä keinoja kohentaa Suomen työllisyyttä.
Valtiovarainministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön johtavat virkamiehet ovat esittäneen kilvan avauksia, joilla halutaan kannustaa työttömiä ottamaan vastaan pienipalkkaisia töitä.
Muutamat ehdotukset esimerkiksi halpatyömarkkinoiden tukemisesta ovat yllättäneet ministerit ja kansanedustajat täysin.
Ajankohta keskustelulle on mitä soveliain, sillä virkamiestyöryhmä valmistelee parhaillaan työllisyyden parantamiseen tarkoitettua toimenpidepakettia.
Ministerit ovat tutustuneet työllisyyspaketin ehdotuksiin tällä viikolla, ja näkemyksiä on vaihdettu muun muassa työmarkkinajärjestöjen kanssa. Hallitus esittelee ratkaisumalleja kuunvaihteessa budjettiriihessä.
Työllisyyspaketissa on sanottu olevan kovia lääkkeitä työttömyyden nujertamiseen ja työhön kannustamiseen. Ei siis ole ihme, että monet kovien toimenpiteiden kannattajat käyttävät tilaisuutta hanakasti hyväkseen pitämällä asioita julkisuudessa esillä.
Eniten keskustelua on herättänyt työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön Jari Gustafssonin ehdotus, että halpatyömarkkinoita tuettaisiin yhteiskunnan pussista (Kauppalehti 22.8.). Kansliapäällikkö tarkoittaa palkkatukimallia, jossa toimeentulo tulisi sekä työstä että sosiaaliturvasta.
Ehdotukseen kuuluu, että valtio korvaisi säälliseen elämiseen tarvittavan puuttuvan osuuden sosiaaliturvalla. Näin pitkäaikaistyöttömät voisivat ottaa töitä vastaan huomattavasti työehtosopimuksia alemmilla palkoilla.
Hallituspuolueet eivät ole innostuneet sosiaaliturvaa ja palkkaa yhdistelevästä palkkatukimallista. Syyt ovat järkeviä. Valtion raha siirtyisi vain maksettavaksi toisesta taskusta.
Valtion tulonsiirron avulla Suomeen syntyisi matalapalkka-aloja huokeampia halpatyöpaikkoja, kun työnantajan ei tarvitsisi maksaa saamastaan työpanoksesta nykyistä hintaa, eli noin 1 000–1 500 euroa kuukaudessa.
Menetelmä voisi lisätä työpaikkojen määrää varsinkin pienissä yrityksissä ja vähemmän kannattavilla toimialoilla, mutta samalla tuki voi vääristää markkinoiden toimintaa.
Palkka-alen seurauksena Suomeen syntyisi kahdet työmarkkinat, joista valtio tukisi työehtosopimukset alittavaa halpispuolta.
Pitemmällä tähtäimellä ei ole kenenkään etu, jos Suomesta tulee yhteiskunta, jossa rehellisestä työstä saadulla kuukausipalkalla ei tule toimeen.
Tekemätöntä työtä Suomessa on runsaasti, vaikka työpaikkoja niiden tekemiseksi ei ilmaannu. Tulppa voisi yrittää poistaa esimerkiksi hyödyntämällä ansiosidonnaista työttömyyskorvausta palkkatukena tai starttirahana yrittäjyyteen.
Halpatyötä parempi ratkaisu on uudistaa työttömyysturvaa ja muuttaa se työnhakuun ja jopa työpaikkojen luomiseen kannustavaksi.
Pääkirjoitus