Tutkijat ennakoivat jo kauan sitten, että Suomelle aiheutuu vakavia vaikeuksia ainakin tänä vuonna ja ehkä myöhemminkin alkoholipolitiikan löysäyksen takia. Tuontirajoitukset Euroopan unionin alueelta poistuivat vuoden vaihteessa, maaliskuussa viinan hinta laski keskimäärin 33 prosenttia, ja vappuna vapautui puolestaan tuonti halvan viinan Virosta, kun se liittyi EU:n jäseneksi.
Muutokset näkyvät jo nyt tilastoissa. Viinan myynti on noussut noin 40 prosenttia viime vuodesta, henkirikosten ja pahoinpitelyjen määrä on kasvanut, rattijuoppous lisääntynyt ja putkien ovilla on ahdasta. Toistaiseksi on silti ennenaikaista yrittää arvioida kovin täsmällisesti, missä määrin ongelmat aiheutuvat halventuneesta viinasta ja vapautuneesta tuonnista.
Esimerkiksi rattijuoppojen määrä alkoi kasvaa jo ennen tätä vuotta, ja sitä voi selittää myös tehostunut valvonta. Silti on päivän selvää, että tiettyjen hankaluuksien lisäys liittyy alkoholipolitiikan pakkoliberalisointiin ja että ennusteet pitävät ikävä kyllä paikkansa.
Suomalaisia holhottiin kieltolain päättymisestä lähtien 71 pitkää vuotta, aluksi hyvin tiukasti ja myöhemmin väljemmin, mutta se ei johtanut tavoiteltuun ja toivottuun tulokseen: alkoholiin luontevasti suhtautuvan sukupolven syntyyn. Suuressa holhousprojektissa taisi käydä juuri päinvastoin -- ja jo ennen tätä vuotta.
Kännäys on aloitettu jo pitkään alaikäisenä, ja siihen yhdistyy monilla päihteiden sekakäyttö. Kesä tulee kohta Ouluun ja muualle Pohjois-Suomeen ja tuo taas tullessaan puistoihin pullokasseja kantavan nuorison. He ovat niin nuoria, etteivät pääse ryyppäämään täysi-ikäisen nuorison kanssa ravintoloihin ja pubeihin - pikkutunneille asti.
Nämä kaikki ovat niitä nuoria, joiden piti olla edellistä, vanhempiensa sukupolvea fiksumpia varsinkin suhteessa alkoholiin. Suomen alkoholipolitiikka on nimittäin perustunut oletukselle, että nykynuorten vanhemmat ja isovanhemmat ovat täysin toivoton sukupolvi, jolle ei voinut uskoa vastuuta omasta juomisestaan. Heitä holhottiin ja rahastettiin holhouksen varjolla.
Holhoajien ote hölleni jonkin verran vuosien saatossa, mutta tiukasta holhouksesta luovuttiin vasta tänä vuonna. Vieläkään ei Suomi ole silti samalla viivalla muiden EU-maiden kanssa. Viinejä ja viinoja ei voi ostaa ruokakaupasta.
Eduskunnassa kinasteltiin jo kuukausi sitten siitä, onko Matti Vanhasen punamultahallitus toiminut oikein ja viisaasti laskiessaan viinan ja erityisesti väkevien juomien hintoja. Poliittinen väittely putkahti pintaan uudelleen torstaina, ja on todennäköistä, että se voimistuu, kunhan kokonaiskuva halventuneen viinan kiroista täsmentyy. Oppositiopuolueista vihreät ja kristilliset ovat pitäneet Osmo Soininvaaran ja Päivi Räsäsen johdolla suurinta ääntä asiasta.
Poliittinen kiivailu on täysin turhaa ja jopa edesvastuutonta. Suomella ei ollut EU:n jäsenenä muuta mahdollisuutta kuin sopeutua ympäristön muutoksiin. Olisiko mietojen juomien hintoja pitänyt laskea enemmän ja väkevän viinan vähemmän? Pitäisikö väkevien hintaa nostaa? Kysymykset ovat alkoholipolitiikan konkurssissa täysin toisarvoisia.
Pääasia on, että Suomen alkoholipolitiikka on epäonnistunut surkeasti, koska suomalaisia ei pystytty opettamaan sen avulla suhtautumaan viinaan luontevasti. Ei, vaikka harjoitus kesti vuosikymmeniä. Tämän päivän nuoret ryyppäävät siinä, missä vanhempansa ja isovanhempansakin - elleivät vielä rajummin. Ainakin he aloittavat nuorempina ja ehtivät sen takia juoda enemmän. He käyttävät myös huumeita, toisin kuin vanhempansa.
Matti Vanhasen hallitus ja nykyinen eduskunta ovat tehneet viimeiset konkreettiset päätökset, jotka ovat johtaneet siihen tilanteeseen, missä Suomi on tänään alkoholipolitiikassaan. Yhtä hallitusta on kuitenkin turha syyllistää, kun takana on pitkä epäonnistumisten ketju.
Yksi vakava virhe tapahtui esimerkiksi Paavo Lipposen kakkoshallituksen aikana, kun se ei valinnut porrastettua hintojen laskua, vaan päätyi tämän vuoden big bangiin: samanaikaiseen viinan hinnan suureen laskuun ja tuonnin vapautumiseen.
Suomi olisi voinut aloittaa hitaan siirtymisen kohti halvempia hintoja ja eurooppalaisia oloja heti, kun se liittyi EU:n jäseneksi. Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitukset valitsivat mahdollisimman pitkät siirtymäajat alkoholi- ja veropoliittisin perustein. Valtiolle piti lypsää rahaa.
Syntitaakkaa voisi levittää taaksepäin muihinkin hallituksiin, jotka ovat harjoittaneet holhoavaa alkoholipolitiikka, mutta se on turhaa, koska syyllisiä ovat suurin piirtein kaikki hallitukset kieltolaista lähtien. Ne ovat halunneet uskoa holhouksen voimaan, kun asiantuntijat ovat kuiskutelleet omaa viestiään heidän korviinsa.
Viestiä, jonka mukaan kaikkia suomalaisia pitää holhota ongelmakäyttäjien takia. Siitä se viinan mystiikka on syntynyt. Kielletystä hedelmästä.
Poliittinen syyttely on näissä oloissa viheliäisintä, mitä nyt voi tehdä. EU:stakin on turha odottaa apua, kuten valtiovarainministeri Antti Kalliomäki ja Ruotsi tuntuvat tekevän. Alkoholiverojen harmonisointi on mahdoton ajatus. Aivan yhtä toivotonta on edellyttää, että hallituksella olisi takataskussaan jotain nopeita keinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Suomalaisten on vain pakko sopeutua.
Oppia haetaan nyt kantapään ja päänupin kautta, mutta jospa se saa tajuamaan, ettei kaikkea halpaa viinaa tarvitse juoda kerralla. Sitä riittää myöhemminkin.
Vastuu on siirtynyt hallitukselta ja viranomaisilta mikrotasolle, yksittäisille ihmisille ja perheille. Sinne se kuuluukin - varsinkin vastuu nuorista.