Oulu Tasavallassa on kaikki hyvin. Pääministeriin ja hallitukseen ollaan tyytyväisiä. Ennen kaikkea presidentti Tarja Halonen lyö taas suosiollaan kaikki ällikällä.
Halonen pakertaa jo neljättä vuottaan presidenttinä, eikä hänen tarvitse ainakaan näiden kannatuslukujen kanssa odotella otsa kurtussa seuraavia vaaleja. Vaalit ovat kuitenkin eri asia kuin gallupit. Suosio voi olla myös ailahtelevaa.
Tilanne näyttää kornilta. Halonen nappaa kerta toisensa jälkeen sellaisia suosiolukuja, joista hänen edeltäjänsä eivät olisi pystyneet kuin haaveilemaan. Kuitenkin presidentin painoarvo on pudonnut ja häneltä vietiin paljon tärkeitä tehtäviä pois valtiosääntöuudistuksessa. Tästä huolimatta vallatonta Halosta arvostetaan ja hänestä pidetään.
Gallup-tutkimus ei yritä etsiä syitä Halosen suosiolle. Ehkä se perustuu hänen kansanomaisuuteensa ja työläistaustaansa. Halosessa voidaan nähdä suomalainen tuhkimotarina naapurin menestyneestä tytöstä. Halonen on vähän samalla tavalla arkinen kuin Matti Vanhanen.
Vaikka Halosen imagossa on paljon rakennettua, käytäntö on osoittanut, että taustalta löytyy myös paljon aitoa Haloskaa. Valiokuntaneuvokselle mäkätys ja Bonus-korttien käyttö puree. Ihmiset samaistuvat häneen helposti.
Halosen suosiota on lisännyt myös, että hän on muutaman kerran näyttänyt nimityspolitiikassaan, että häneltä pesee ja linkoaa tarvittaessa. Halonen ei ole tehnyt myöskään virheitä. Mutta mitä tärkeitä päätöksiä hän on tehnyt?
Sekin voi vaikuttaa, että hän on usein ottanut muista poliitikoista poiketen reippaasti kantaa asioihin. Lisämausteen menestykseen antaa, että Halonen on monien silmissä epäsovinnainen. Hän on muun muassa toiminut aktiivisesti vaihtoehtoliikkeissä. Kuitenkin hän pystyy ylittämään rajat.
Haloskratia sen kun jyllää. Vai pitäisikö sanoa Haloskakratia?