Presidentti Tarja Halonen aloittaa tiistaina virkakautensa viimeisen vuoden. Kyllä - siitä on jo viisi vuotta, kun Halonen eduskunnan edessä antoi juhlallisen vakuutuksensa siitä, että hän presidentin toimessaan vilpittömästi ja uskollisesti noudattaa tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistää Suomen kansan menestystä. Vuosipäivä kuluu työn merkeissä; presidentti Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi ovat virallisella vierailulla Ranskassa.
Mutta aikooko Halonen pyrkiä toisellekin kaudelle? Vastausta tähän kysymykseen on arvuuteltu jo pitkään. Halonen on itse ratkaisunsa tehnyt, mutta julkisuuteen hän ei ole aikeitaan paljastanut. Saattaa olla, että vastauksen saamiseen menee vielä muutama kuukausi. Halosen entisen puolueen SDP:n presidenttiehdokaskuviotkin selviävät vasta puolen vuoden päästä.
Monet ovat varmasti valmiit lyömään vetoa sen puolesta, että Halonen haluaa jatkaa presidenttinä. Tälle näkemykselle löytyy kyllä hyviä perusteluja. Halonen on hyvässä kunnossa, ja hän on myös ilmiselvästi viihtynyt presidentin tehtävässä. Toisen kauden lopulla hän olisi 68-vuotias, joten ikäkään ei olisi suuri rasite.
Luonnollisin peruste jatkoaikeille on luonnollisesti Halosen vankka kansansuosio. Hänen kannatuslukunsa ovat olleet eri mittauksissa suomalaisittain ällistyttävän korkeita. On täysin mahdollista, että hän voisi tulla valituksi jo vaalien ensimmäisellä kierroksella.
Tyyli ei sovi kaikille
Monet suomalaiset pitävät Halosen välittömästä ja kansanomaisesta tyylistä. Tosin jotkut tyylitietoiset ovat olleet kauhuissaan, kun presidentti on liikkunut julkisuudessa lippalakki päässä. Myös esimerkiksi Halosen laukkuvalinnat ovat aika ajoin herättäneet keskustelua.
Kansalle Halonen esittäytyy usein leppoisana maan äitinä. Halosen kanssa lähemmin tekemisissä olleet ovat päässeet tutustumaan myös hänen määrätietoiseen ja joskus kipakkaankin luonteeseensa.
Halosen virkakauden alkuvaiheessa kesällä 2000 Suomessa tuli voimaan uusi perustuslaki. Vanhat perustuslain asemassa olleet lait nivottiin yhteen. Samalla presidentin valtaoikeuksia kavennettiin. Kuitenkin etenkin Suomen Pankin johtajien nimityskuvioissa Halonen on näyttänyt, että kyllä presidentillä vielä valtaa on.
Uuden perustuslain ehkä puhutuin kohta on ollut ulkopoliittinen päätöksenteko. Lakiin kirjattiin lopulta, että tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Kun on kysytty, kuka tekee lopulliset ulkopoliittiset päätökset, Halonen on kiinnittänyt huomiota sanaan johtaa.
Presidentin ja valtioneuvoston kesken ei ole ollut erimielisyyksiä, joten tämä perustuslain määritelmä ulkopolitiikan hoidosta ei ole joutunut koetukselle. Jos joskus riitoja tulee, valtiosääntöasiantuntijoilla riittää työtä.