Politiikan tarkkailijoiden vallitseva oletus on koko ajan ollut, että jossain vaiheessa Tarja Halosen suosion on pakko laskea huippulukemistaan. Ainakin sen verran, että presidentinvaaleihin tulisi toinen kierros, jossa Halosen vastaehdokkaana olisi joko keskustan Matti Vanhanen tai kokoomuksen Sauli Niinistö.
Nyt Tarja Halonen on kahdessa perättäisessä kyselyssä saanut viikon välein 58 prosentin kannatuslukemat kahden eri tutkimuslaitoksen mittauksessa. Tällaisella tuloksella ei toista äänestyskierrosta edes tulisi. Se olisi todellinen yllätys - mutta mitä pidempään numerot pysyvät korkealla, sitä mahdollisemmaksi tämäkin vaihtoehto tulee.
Kaksissa edellisissä presidentinvaaleissa, joissa suoraa kansanvaalia on sovellettu, kahden pääehdokkaan kannatuserot olivat lopulta varsin pieniä. Vaalit tasapäistivät ehdokkaita, ja kehityksen suunta alkoi näkyä viimeistään joulukuun mielipidekyselyissä. Nyt kannatuskäyrät ovat pysyneet sitkeästi vakiintuneilla tasoillaan. Muutos on vain tapahtunut Vanhasen ja Niinistön keskinäisessä järjestyksessä, ja sekin mahtuu virhemarginaaliin.
Vaaleihin on vielä kuukausi, joten paljon ehtii vielä tapahtua. Tosiasia kuitenkin nyt on, että Halosen suosio on yhä poikkeuksellisen korkea. Sitä selittää se, ettei puoluerajoilla näytä olevan ehdokasvalintaan paljonkaan vaikutusta. Tavallaanhan tämä tuli todistetuksi jo 1993, jolloin Elisabeth Rehn selvisi toiselle kierrokselle.
Presidentinvaalit ovat nimen omaan henkilövaalit, joissa on totuttu yllätyksiin. Silti Suomessa tehdään uutta poliittista historiaa, jos Halosen kannatus pysyy vaaleihin asti nykytasolla.