Presidentti Tarja Halosen tulkinta uuden perustuslain aikaisesta presidenttiydestä on kolahtanut suomalaisiin. Sen todistaa Halosen kasvava suosio. Presidentti on huippusuosittu, vaikkei hän hoidakaan virkatoimiaan korkealla profiililla. Uusi perustuslaki tuli voimaan 1.3.2000 samana päivänä, jolloin Tarja Halosen presidenttikausi alkoi. Valtiosääntöuudistus kavensi presidentin valtaa. Presidentti on yhä muodollisesti valtionpää, mutta hän ei ole enää maan vaikutusvaltaisin poliittinen johtaja - toisin kuin oli koko Suomen itsenäisyyden ajan 1900-luvulla. Pääministerillä on nykyisin suuremmat valtaoikeudet kuin presidentillä, ja hän on maan todellinen poliittinen johtaja.
Halosen tehtäväksi maan 11. presidenttinä tuli sopeuttaa presidentti-instituutio uuden perustuslain henkeen ja supistettuihin valtaoikeuksiin. Halonen on onnistunut yleisesti ottaen hyvin. Valtaoikeuksien rajat ovat kolisseet kuuluvasti vain Suomen Pankin johtokunnan kahdessa nimityksessä. Esimerkiksi äskeisiä hallitusneuvotteluja Halonen seurasi syrjästä - tiukasti presidentin uudessa perustuslaillisessa roolissa pysyen.
Halonen on hoitanut presidentin edustustehtävät ilman alun pientä hapuilua tyylikkäästi ja osallistunut ulkopolitiikan johtamiseen määrätietoisesti. Presidenttikauden puolivälissä on helppo todeta, että hän on löytänyt kokeilemalla, tarkkaan harkitsemalla sekä kansalaisia kuuntelemalla ja heitä lähestymällä oman persoonallisen tyylinsä toimia. Halosen profiili presidenttinä ei ole korkea, mutta hän näkyy ja kuuluu juuri sopivasti niin, että hän on pystynyt tekemään ällistyttävän voimakkaan vaikutuksen kansaan.
Halonen on virkakautensa puolivälissä tuoreen kyselyn mukaan huippusuosittu (Kaleva 14.5). Hänen tuloksensa - 84 prosenttia - kolkuttelee jo inhimillisen saavutuskyvyn äärirajoja. Kaleva on mitannut samalla menetelmällä presidenttien suosiota Mauno Koiviston ajoista lähtien. Tutkimukset osoittavat, että Halonen hakkaa jopa Koiviston kolmen virkavuoden jälkeen, vaikka Koivistoa pidettiin aikoinaan ainutlaatuisena ilmiönä Suomen politiikassa. Halosen tyyli ja tapa toimia puhuttelee suomalaisia.
Kalevan mittaus on linjassa Väli-Suomen sanomalehtien äskeisen kyselyn kanssa. Sen mukaan yli 80 prosenttia haastatelluista ilmoitti voivansa äänestää Halosta 2006 presidentinvaaleissa. Halonen oli mittauksessa ylivoimainen.
Halonen poikkeaa kahdesta edeltäjästään siinä, että hänen kannatuskäyrässään on vain yksi suunta: se sojottaa toistaiseksi vain ylöspäin. Halosen hyväksyttävyys virkakauden puolivälissä on niin vahva, että hänen suosionsa kestää melkoisen pudotuksen, ja hän on silti vahvin ehdokas presidentiksi vuosille 2006-20012.
Mikäli Halosen suosio pysyy lähellä nykytasoa, presidentinvaaleista uhkaa tulla pelkkä muodollisuus edellyttäen, että hän on käytettävissä toiselle kaudelle. Ei kuitenkaan kiirehditä asioiden edelle. Ennen vaaleja Suomi joutuu vielä tekemään tärkeän turvallisuuspoliittisen linjavalinnan, kun se määrittelee suhteensa Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen ja liittoutumispaineisiin.
Silloin kysytään ulkopoliittista johtajuutta. Halonen voi joutua tekemään olosuhteiden pakosta päätöksen, joka ei vastaa kansan enemmistön käsityksiä. Jos niin käy, pystyykö hän perustelemaan sen asemastaan kansalle vai kääntyykö hänen suosionsa laskuun?