Kreikan EU-kokous tyytyi lähinnä lakaisemaan edessä olevat ongelmat kesän ajaksi pois silmistä. Suomelle aikalisä on tarpeen.
Kreikassa Thessalonikin lähellä pidetyn EU-huippukokouksen suomalaisedustajille tämä juhannus oli varmasti kokemus, jonka toivotaan jäävän lajissaan ainoaksi. Se nimittäin merkitsi pohjanoteerausta Suomen tähänastisessa EU-historiassa.
Huippukokoukseen tuli tulevaisuuskonventista perustuslakiluonnos, joka monelta osin on ristiriidassa Suomen intressien kanssa. Tämä oli tiedossa jo etukäteen, mutta se ei ollut, että pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui jättämään hallituksensa eronpyynnön samalla hetkellä kun hänen olisi pitänyt olla matkalla ensimmäiseen todelliseen kansainväliseen näytön paikkaansa. Nyt Kreikkaan lähti aivan kylmiltään varapääministeri Antti Kalliomäki, joka kokoussalissa teki voitavansa.
Tämä tarkoitti samalla sitä, että presidentti Tarja Halosen rooli nousi paljon odotettua suuremmaksi ja kahden lautasen järjestelmä osoitti tärkeytensä. Presidentti edusti jatkuvuutta, kun maalta yllättäen katosi EU-asioista vastaava pääministeri. Vaikka presidentin läsnäolo huippukokouksissa on rajattu vain ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kaikella nyt nähdyllä voi jatkossa olla merkitystä korkeimpien valtioelinten voimatasapainon kannalta.
Varsinaisissa EU-asioissa Suomen kannalta oikeastaan Thessalonikissa onni onnettomuudessa oli, ettei keskustelua konventin työn sisällöstä avattu, vaan Valery Giscard d'Estaingin ojentama luonnos tyydyttiin ottamaan kiitoksin vastaan. Se merkitsee, että sisältöä koskeva kädenvääntö jää lokakuussa alkavan hallitusten välisen konferenssin (hvk) varaan.
Jos puolustusministeri Matti Vanhanen odotusten mukaan tällä viikolla valitaan Suomen uudeksi pääministeriksi, hän on itsekin konventin jäsenenä hyvin perehtynyt näihin kysymyksiin. Silti hän on muille EU-johtajille täysin tuntematon henkilö, ja Suomen näkökulmien ajaminen hvk:ssa on suuri haaste - puhumattakaan siitä, että syntyviin linjauksiin voisi todella vaikuttaa. On ilmeistä, että moni maa tahtoisi nuijia päätökset läpi nopeasti ja konventin perustuslakiluonnosta juurikaan muuttamatta.
Edessä on kiihkeä EU-syksy ja talvikin, ja niiden kuluessa selviää, onko Suomen kaltaisella pienellä maalla todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa unionissa edes niihin asioihin, joita itse pitää tärkeinä.
Pohjoisen ulottuvuuden esimerkki on huolestuttava. Alunperin sen seuraava toimintaohjelma oli määrä hyväksyä juuri Thessalonikissa. Työ jäi kuitenkin alkavalle Italian puheenjohtajakaudelle, eikä nyt päätöslauselmiin edes sanallakaan kirjattu mitään pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvää velvoitetta tai aikataulua.
Suomen tärkeinä pitämistä asioista myös elintarvikevirasto on yhä täysin auki. Paavo Lipposen ja Italian pääministerin Silvio Berlusconin "sopimuksesta" juuri ennen Suomen vaaleja ei tunnu tulevan mitään. Asiaan palataan, kun Berlusconi syksyllä EU:n puheenjohtajana käy Suomessa.
Koko unionin kannalta merkittäviä asioita Thessalonikissa olivat keskustelu turvallisuuspolitiikasta ja rajavalvonnasta sekä avaus Länsi-Balkanin suuntaan. Luultavaa on, että Kroatian ja alueen muiden maiden jäsenyysneuvottelut tulevat ennen pitkää ajankohtaisiksi.
Suomen on kuitenkin tärkeintä saada kesän aikana omat rivinsä kuntoon. EU-politiikka on pääministerivetoista. Jäätteenmäen ero aiheutti sen, että ratkaisevilla hetkillä on hukattu aikaa ja palattu nollapisteeseen. Kun uusi pääministeri nimitetään, mihinkään hapuiluun ei enää ole varaa.