YK-liiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Pietikäisen mielestä tasavallan presidentti Tarja Halonen on oivaltanut oikein roolinsa keskustelussa globalisaatiosta, Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin politiikasta ja roolista.
"Ei presidentin tehtävä ole ottaa osaa keskusteluun varallisuusverosta tai osallistua väittelyyn subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, vaan hänen on oltava kansan edustaja globaalissa foorumissa", entinen ympäristöministeri ja kokoomuksen kansanedustaja sanoo.
Viime aikoina Halonen on kertonut näkevänsä vastuunsa suurena ja painavana EU:n taistelujoukkojen perustamisessa. Hän on neuvonut varovaisuuteen YK:n aseman heikentämisessä ja rauhanturvalain muuttamisessa.
Pietikäinen sanoo, että presidentti voi käyttää titteliään ja arvovaltaansa luomalla tällaisen keskustelufoorumin itselleen. Tämä on tärkeää Pietikäisen mielestä myös siksi, että Suomen EU-puheenjohtajuus on jo ovella. Siihen liittyy olennaisesti kannanotot YK:n roolista eurooppalaisessa politiikassa ja Euroopan roolista YK-politiikassa.
Pietikäinen näkee viime aikojen ulkopoliittisessa keskustelussa selviä merkkejä taustalla muhivasta presidenttipelistä. "Jos oikeasti haluaisi olla Halosen kanssa poliittisista tai taktisista syistä eri mieltä, niin ei kannattaisi kuitenkaan syyttää häntä siitä, että hän hoitaa velvollisuutensa", Pietikäinen sanoo.
Hallituksella palaset hajallaan
Hallituksen rooli globalisaatio- ja YK-keskustelussa on Pietikäisen mielestä sen sijaan vähän kuin hallitus ei saisi palasia kasaan. "Yksiselitteisesti ei voi kuitenkaan sanoa, että hallitus olisi takapajuinen".
Pietikäinen miettii onko kyse siitä, ettei hallituksella ole halua osallistua keskusteluun vai eikö sillä ole uskallusta.
"Uskallus liittyy siihen, että hallituksessa ollaan tietynsorttisia nationalisteja. Silloin ei uskota, että maailman politiikan pelisääntöjä voitaisiin muuttaa näillä raukoilla rajoilla", Pietikäinen miettii.
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) puheenvuorossa YK-liiton juhlaseminaarissa Pietikäinen näki sekä kosmopoliittista realismia että myös sopeutujan näkemyksiä.
"Ensin talouskilpailussa pelataan vanhoilla pelisäännöillä ja siitä syntyneellä ylijäämällä hoidetaan muut velvoitteet."
Pietikäisen mielestä Suomessa on vanha Venäjä-politiikka siirtynyt EU-politiikaksi.
"Ne eivät ole vaihtoehtoja. EU ei ole mikään kotihiiri, vaan se on Yhdysvaltojen veroinen, jollei vahvempikin toimija."
Euroopan unioni tarvitsee Pietikäisen mielestä oman ulko- ja turvallisuuspolitiikan, johon taistelujoukot kuuluvat, "vaikkei se olekaan aina kivaa".
Pietikäinen myöntää, että Suomen mukaanmeno taistelujoukkoihin on iso muutos Suomen politiikkaan.
"En näe sitä kuitenkaan yhtä radikaalina asiana kuin mitä markasta luopuminen oli", hän sanoo.
EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on Pietikäisen mielestä tärkeä myös eurooppalaisen, voimankäytössä Yhdysvaltoja pidättyvämmän asenteen takia.
"Jos EU saa oman ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa sekä kriisinhallintakäsityksensä kasaan, se tekee se äärimmäisen palvelun globaalisti ja myös Naton sisällä."
Pietikäinen perustelee näkemystään sillä, että suurvalta tekee päätöksensä nopeasti, mutta Euroopan unionin kaltainen monitahtoinen järjestelmä on luonteeltaan vakaampi ja varovaisempi.
YK-mandaatti
tuo vakautta
Kansainvälisen laillisuuden kannalta olisi Pietikäisen mielestä tärkeää, että myös EU-operaatioilla on YK:n mandaatti.
"On operaatio EU:n rajoilla, lähialueilla tai vaikka EU:n sisällä, saattaa tulla hirveän pahoja haavoja, jos toimintaa ei koeta yleisesti hyväksyttävänä", Pietikäinen viittaa Yhdysvaltain Irak-operaatioon.
Koko uskottavuuden ja toimintakyvyn pointtina pitäisi Pietikäisen mielestä olla se, että keskusteltaisiin YK:n mandatoinnin tavasta pohtimalla esimerkiksi sitä, voisiko valtuutus tulla joissain tapauksissa YK:n pääsihteeriltä turvallisuusneuvoston yleisvaltuutuksella.
Sirpa Pietikäinen harmittelee, että meillä ajatellaan automaattisesti, että parempi hoitaa valtuutus itse, kun YK ei toimi kuitenkaan.