Eletään sitä aikaa kesästä, jolloin ihmisten tavoittaminen virkapaikalta on toivotonta. Kaikki ovat lomalla.
Kännykkäaikana lomalaisenkin toki saattaa saada langan päähän, mutta moni vapaalle jäävä on havainnut parhaimmaksi irrottaa piuhat kokonaan...tai ainakin säätää ne äänettömälle. Niin teen kohta minäkin.
Jos varsinkaan ei tasan tarkkaan tiedä, ketä oikeastaan pitää tavoitella, kännykästäkään ei lomasesonkina ole paljon apua. Firmaan tai laitokseen soitettu puhelu ohjautuu hyvin herkästi valtakunnalliseen vaihteeseen.
Sieltä kehotetaan ottamaan yhteyttä siihen ja siihen paikalliseen numeroon... joka taas ohjaa valtakunnalliseen vaihteeseen, joka ohjaa paikalliseen numeroon ja sitä rataa.
Mutta eipä se niin yksinkertaista ole muulloinkaan. Netistä pitäisi löytyä kaikki suit sait vaan, mutta mitä vielä. Sivuja uudistetaan, kuvitetaan ja viilataan viimeisen päälle, mutta entistä useammin oleellinen eli yhteystiedot, nimet ja vastuualueet, unohdetaan. Ehkä on tarkoituskin, ettei ketään saa kiinni?
Asioista vastaavat on häivytetty jonnekin epäselvien yhteystietojen viidakkoon. Puhelut pomppivat paikasta toiseen päätyen hakujen, jonotusten, aikarajoitusten, viestien tai numerokoodien jälkeen milloin mihinkin, joskus eivät mihinkään.
Toinen vaihtoehto on, että nimiä on liikaa, eikä sivuilta saa tolkkua, kuka mistäkin vastaa. Tai vastaisi, jos saisi vastaamaan. Näppituntuma on, että mitä pienempi firma, sitä selkeämmät yhteystiedot.
Suuressa laitoksessa yhteyttä toivotaankin usein pidettävän pelkällä sähköpostilla. Täytät planketin ja jäät tyynesti odottamaan, tuleeko sitä vastausta vai ei.
Meinasin jo tässä yhteydessä haukkua erityisesti Ely-keskuksen nettisivut, jotka laitoksen oma puhelinvaihdekin keväällä myönsi sekaviksi.
Tarkistus kuitenkin osoitti, että sivuja on sen jälkeen huomattavasti selkeytetty ja niille on lisätty erinomaiselta vaikuttava asiantuntijahaku.
Ja kyllä siellä virastolla joku nytkin päivystää, juurihan sieltä juhannuksen jälkeen tuli joulutervehdys. Kiitos siitä.
Kaikkein pahinta on, että jos netti ei auta, ei auta enää vanha puhelinluettelokaan.
Onko niitä muuten vielä? Hyvällä onnella löydät ehkä jonkin vanhan. Sen logiikka oli hivenen hämärää jo kauan ennen nettiä. Nyt se on jo salatiedettä.
Näppärä keino soittajan hätistämiseksi on myös niin kaamea hälytysääni, ettei sitä varttia kauempaa viitsi kuunnella, ellei ole ihan pakko. Korvia viiltävä piipaus terveysaseman vastaajassa saa vaivojansa valittavan pian toisiin ajatuksiin:”Ehkä tässä vielä viikon voi sinnitellä ilman sitä reseptiä...”
Avun hälyttäminenkään ei ole aina aivan yksinkertaista. Aviopari kiepsahti lomamatkallaan autolla ympäri ja jäi killumaan turvavöistä päät alaspäin. Omin avuin ei päässyt ulos.
Onneksi kännykkä oli käden ulottuvilla. Pelastuslaitokselta puhelimeen vastasi toki vielä oikea ihminen. Sitten alkoivat vaikeudet: olisi pitänyt vielä tietää tarkalleen, minkä pelastusalueen puolella haaveri oli sattunut. Siitä matkalaisilla ei valitettavasti ollut harmainta aavistustakaan.
Asiaa setvittiin ja setvittiin. Aika tuntui tietenkin nurinniskoin todella pitkältä. Loppu hyvin kaikki hyvin eli jostain se apu viimein paikalle saatiin.
Pankkipalvelu voi vaatia numeromuistia. Ei riitä, että tietää, onko sitä rahaa vai ei. Puhelu tyssää siihen, jos nettipankin tunnusnumero ei äkkipäätä muistu mieleen. Pahimmillaan tunnusta saa näppäillä vähän väliä, jos sitä tarvitaan toimintoon, jossa on aikaraja.
Ja oletteko muuten joutuneet metsästämään kadonneita matkalaukkujanne lentoaseman- tai yhtiön palvelunumerosta? Niinpä – ei siitä sen enempää.