"Olen tullut siihen tulokseen, että olemme maailman parhaita visaisten ongelmien käytännönläheisinä ratkaisijoina."
Kesä on alkanut kylmänä ja tuulisena. Kylmällä kelillä on ollut hyvä tehdä kesän rästihommia. Nyt on halot pienitty sekä tilatut rengaskiikut tehty ja toimitettu. Näitä käytännönläheisiä hommia tehdessä olen pohtinut suomalaista osaamista ja sen kehittymistä.
Maailman parhaat opettajat ja parhaaksi noteerattu koulutusjärjestelmämme ovat suomalaisen osaamisen kivijalka ja kilpailutekijä numero yksi. Ulkomailla kiertäessäni tämä tuli usein vastaan. Meksikossa näin ”suomalaisia kouluja”, joilla ei tosin nimen lisäksi ollut mitään tekemistä Suomen kanssa.
Koulutuksemme maine on loistava, ja kollegat ottivat sen poikkeuksetta esille tapaamisissamme. Mutta paraskaan ei pysy parhaana ilman uusia panostuksia.
Työelämän muutokset haastavat koulutusjärjestelmäämme. Esimerkiksi tekoäly vaikuttaa lähes kaikkiin työtehtäviin. Yksinomaan sen on arvioitu aiheuttavan miljoonan suomalaisen uudelleenkouluttamisen tarpeen seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Edessä on hurja urakka. Valtiovallan rahoitusrahkeet eivät tule yksin riittämään, vaan vastuuta osaamisen päivittämisestä joutuvat jatkossa ottamaan yhä enemmän myös työnantajat ja työntekijät itse.
Tekoäly vaikuttaa kaikkiin toimialoihin, mutta selvimmin koemme sen arjessamme jo nyt erilaisten sähköisten hakupalveluiden käyttäjinä. Minulle hakupalveluiden käyttö tuo esimerkiksi automaattisesti puun työstämiseen käytettävien työkalujen mainoksia. Jostain se Googlekin tietää harrastukseni. Tekoälyn hyödyntämisestä on kuitenkin tehtävissä yksi Suomen kilpailueduista.
Tekoälyn lisäksi koulutustamme haastavat maailmamme suuret ongelmat kuten ilmastonmuutos. Vaaditaan kulutustottumusten muutoksia, mutta myös teknologian avulla voimme tehdä paljon. Tässä Suomi voi olla kokoaan suurempi. Moni asia ratkeaa, jos saamme energiantuotannon uudelle, päästöttömälle tasolle.
Aurinko- ja tuulienergia ovat jo nyt paljon edullisempia kuin kymmenen vuotta sitten ja biokaasu ja biopolttoaineet kehittyvät.
Varsinaista läpimurtokeksintöä alalle ei ole kuitenkaan syntynyt. Jos sellainen syntyisi, se ratkaisisi monta ongelmaa. Albert Einsteinin lukion fysiikan kirjoissa esitetty kaava, jonka mukaan aine on energiaa, ei ole muuttunut vielä todeksi. Jos se osattaisiin hyödyntää, muutama kilo ainetta riittäisi koko Suomen vuotuiseen energiatarpeeseen. Paljon on siis vielä keksimättä. Olen sekä yrittäjänä että poliitikkona miettinyt, mikä meistä suomalaisista tekee ylivertaisia tämän tyyppisten ongelmien ratkaisijoina.
Olen tullut siihen tulokseen, että olemme maailman parhaita visaisten ongelmien käytännönläheisinä ratkaisijoina. Tämä kuulostaa suureelliselta, mutta lähes samaan lopputulokseen päätyi aikanaan myös Suomi-brändin edistämiseksi perustettu työryhmä.
Suomalaiset ovat edelleenkin käteviä käsistään ja tekevät käytännön töitä arjessaan. Kun tähän lisätään maailman paras koulutus, on menestyvä yhdistelmä valmis.
Meidän tulee yhdessä toimia koulutuksellisen kilpailukykymme eteen ja pitää kiinni matemaattisten ja luonnontieteellisten aineiden kiinnostavuudesta sekä käytännönläheisten aineiden pitämisestä opetusohjelmissa jatkossakin.
Ehkä juuri tällä hetkellä koulureppua sovittaa ekaluokkalainen, joka koulutaipaleensa innostamana keksii sen mullistavan energiateknologian.