Helsinki Presidentti Tarja Halonen yritti Venäjän-matkallaan sitkeästi neuvotella Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa, jotta tämä olisi allekirjoittanut niin sanotun investointisuojasopimuksen. Sopimus olisi mahdollistanut suomalaisille investoinneille suojan Venäjällä eli sillä olisi ollut samat oikeudet kuin venäläisilläkin investoinneilla on kotimaassaan.
Putin kuitenkin ei myöntynyt, vaikka tunnustikin Haloselle, että tämän kantoja oli vaikea vastustaa. Putinin mukaan Venäjän tulee ensin selvittää miten mahdollinen WTO-jäsenyys vaikuttaa maassa.
Halosen mukaan investointisuoja olisi toiminut Venäjän ja Suomen välillä kuten WTO-jäsenyys vaikuttaa Venäjän ja WTO-maiden välillä. Etuna vain olisi ollut, että investointisuoja olisi tullut voimaan nopeammin kuin WTO-jäsenyys. Suomi ja Venäjä käyvät laajaa kauppaa keskenään ja Venäjä tarvitsee investointeja. Parasta olisi Halosen mukaan ollutkin, jos investointisopimus olisi tullut voimaan heti.
Halosen mukaan Venäjällä saatetaan vähän aristella maan tuomista lännen ulottuville taloudellisesti. Suomessakin ajateltiin Halosen mukaan ennen ostavatko saksalaiset kaikki parhaat kesämäkkitontit, ennen kuin tällainen kaupankäynti tuli mahdolliseksi.
Varovaisuus Natoa
kohtaan jatkuu
Halosen kanta Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen on yhä sangen varovainen. Edes Venäjän ja Naton eilen solmittu yhteistyösopimus ei saa presidenttia nostamaan vauhtia.
Hänen mukaansa nyt käydään jo keskustelua, pitäisikö Suomen liittyä tai olla liittymättä Natoon, kun Venäjälläkin kerran on nyt paikka Naton yhteistyöneuvostossa. Suomen ei tulisi Halosen mukaan liikaa seurata Venäjän ja Natoon hakevien maiden turvallisuusratkaisuja. Suomen pitää tasavallan presidentin mielestä katsoa oma etunsa ja omat tarpeensa ja tehdä ratkaisunsa itse.
Suomi on Halosen mukaan jo nyt aika pitkälle täyttänyt velvollisuutensa Euroopan turvarakenteissa, joka kulkee nimellä EU ja EU:n turvallisuusarkkitehtuuri. Suomi on merkittävä rauhanturvaajamaa, kenraali Gustav Hägglund on EU:ssa johtavassa sotilasvirassa. Suomi on koko ajan edennyt askelin, jotka eivät presidentin mukaan ole edes kovin vaatimattomia.
EU:lla on oma ainutlaatuinen roolinsa turvallisuuspolitiikassa, sillä se voi kriisinhallinnassa yhdistää sotilaallisen voimansa siviilipuoleen. Suomi voi Halosen mukaan osalllistua turvallisuuspolitiikkaan olematta Naton jäsen.
Halosen kysyy myös mitä hyötyä Suomelle olisi jäsenyydestä vai onko joku yleinen syy, miksi Suomen pitäisi olla mukana. Tällaisiä yleisiä syitä ei Halosen mukaan ole.
Halonen sanoo saaneensa viimeksi eilen katsauksen Pakistanin ja Intian kiistasta. Halonen on hyvin huolissaan sodan mahdollisuudesta kahden ydinasemaan välillä. Halonen toivoo, että kynnys ydinaseiden käyttämiseen ei yleisestikään mataloitunut. Halonen ei tuudittaudu tässä asiassa väärään turvallisuuden tunteen valtaan vaan presidentin sanankäänteistä selviää, että hän on jonkinasteisesti huolestunut.
Populistipuolueiden
menestys mysteeri
Halosta pohdituttaa myös populististen puolueiden ja poliitiikkojen viimeaikainen menestys Euroopasta. Ilmiö on tasavallan presidentille vielä hiemän selittämätön varsinkin kun ne maat, joissa on tapahtunut tällaista kehitysta, ovat olleet länsimäisen demokratian parhaasta päästä. Edes huono äänestysprosentti ei selitä vaalitulosta, sillä maissa on äänestetty aktiivisesti. Aiemmin passiiviset ihmiset ovat kuitenkin äänestäneet nyt.
Hollantilaisten mielestä äskeisten parlamenttivaalien voittaja ei ollut äärioikeisto vaan uusi yhdistelmä, jossa pitkään toiminut ja menestynyt koalitio sai väistyä.
Halosen mukaan olisi mielenkiintoista tietää, millaiset nämä yhdistelmät voisivat olla Suomessa. Ei ole helppo sanoa, mitkä ryhmät olisivat edistyksellisiä ja toiset taas vähemmän edistyksellisiä.
Jos populistit saavat joskus Suomessa huomattavan vaalivoiton, Halosen mukaan ei ole kuitenkaan presidentin asia lyödä uusille voimille luuta kurkkuun. Sen sijaan Suomen eduskunta on tällöin ratkaisijan paikalla. Eduskuntaryhmittymistä riippuu, ryhtyvätkö ne tekemään yhteistyötä uusien poliittisten voimien kanssa vai päästetäänkö ne peräti hallitukseen.
Populistisia voimia ei länsimaisissa demokratioissa voi ruveta etukäteen arvottamaan tai peräti kieltämään. Mitään kieltäviä kriteereja ei presidentin mukaan kannata kannata keksiä, sillä silloin ollaan demokratian kannalta väärillä poluilla.
Äärioikeiston menestys Tanskassa ja Norjassa johtuu monien mielestä siitä, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on kriisissä. Näin ei Halosen mukaan ole. Pohjoismaat ovat kilpailukykyisiä, koska niiden verot menevät hyvin todennäköisesti juuri ilmoitettuun tarkoitukseen.
Kun presidentillä kysytään mikä on hänen roolinsa seuraavan hallituksen pääministerin valinnansa, hän sanoo hymyillen: Toivottavasti se on mahdollisimman pieni.
Presidentti Halonen ei suostu nytkään kertomaan missä hän viettää lomansa. Se kuitenkin kuluu taiteen parissa, hän myöntyy vastaamaan. Halonen puhui tiistaina Helsingissä ulkomaantoimittajien yhdistyksen lounaalla.