Presidentti Tarja Halosen olisi kohtuullista päättää ja ilmoittaa hyvissä ajoin, pyrkiikö hän toiselle kaudelle vai ei. Muita vaaleja tulee ja menee, eikä ehdokkuuspäätöstä voi sitoa niihin.
Kolme kuukautta sitten presidentti Tarja Halonen kertoi Kalevan haastattelussa, ettei hän ole vielä päättänyt, pyrkiikö hän toiselle presidenttikaudelle vai ei. Hänen mukaansa hallitustilannetta kannattaa huoltaa hyvin ja katsoa, että päästään liikkeelle. Toimikautensa puolivälissä maaliskuun alussa hän oli lupaillut tietoa kesällä. Kesä meni ja syksy tuli, mutta ei tietoa presidentin aikeista.
Halonen jatkoi samaa ajan peluuta viime perjantain Suomenmaassa. Päätöstä ei ole tehty. Edelleenkin hän vetoaa poikkeukselliseen kevääseen ja kesään eli Irak-vuotoon ja pääministerikriisiin. Halonen myös vakuuttaa, että hallitus saa apua häneltä, innokkaalta hyvinvointiyhteiskunnan kannattajalta.
Presidentin ei tarvitse kantaa huolta normaalioloissa hallituksesta ja sen toimintakyvystä - ei etenkään nyt, kun hallitustyöskentely on lähtenyt hyvin käyntiin Matti Vanhasen johdolla. Suomen hallitustilanne on tällä hetkellä täysin normaali, eikä siihen voi vedota enää kohtuudella. Tukea hän voi antaa sen sijaan hallitukselle asiassa kuin asiassa, mutta eipä juuri muuta. Uuden perustuslain mukaan sisäpolitiikka ei enää kuulu presidentille. Hallituksenkin pitää tulla toimeen omillaan, kuten demokratioissa on tapana.
Nyt presidentti Halonen perustelee päätöksenteon lykkäystä puoluepolitiikalla, puolueiden valmistautumisella eurovaaleihin. "On parempi, että kaikki vaalit tulevat ajallaan", Halonen huomautti.
Vaaleja tulee ja menee. Eurovaalien lisäksi on tulossa kunnallisvaalit, kirkollisvaalit ja muitakin vaaleja. Onko näissä oloissa koskaan sopivaa aikaa? Eikö presidentin olisi parasta ilmoittaa, milloin hän päättää kannastaan ja pitää sanasta kiinni?
Mikäli Halonen päättää tavoitella toista kautta, kuten on syytä olettaa, hänen on oltava valmis osallistumaan SDP:n jäsenäänestykseen edellyttäen, että muita ehdokkaita ilmaantuu. Siihen hän tuntuukin olevan halukas. Kunnon kamppailu SDP:ssä piristäisi näivettynyttä poliittista keskustelua, mutta jos Halonen haluaa jatkaa, kukaan vakavasti otettava sosiaalidemokraatti tuskin lähtee haastamaan häntä.
Presidentin kansansuosio on ilmiömäinen. Edes alituinen matkailu ei sitä horjuta. Presidentti Martti Ahtisaari sai kuulla kunniansa liiasta reissaamisesta. Halonen on matkustellut jo nyt enemmän kuin Ahtisaari koko kaudellaan. Minkäänlaista arvostelua ei ole silti kuulunut.
Suomen viennin edistämisestä presidenttiä ei pidä moittia. Päin vastoin hän on sopeutunut erittäin hyvin rooliinsa viennin veturina, vaikka läheinen yhteistyö yritysjohtajien kanssa ja toiminta yritysten "mannekiinina" ulkomailla saattoi tuntua hänestä ehkä aluksi hieman oudolta ajatukselta. Jos presidentin arvovallalla avataan Suomelle kauppasuhteita vaikeisiin maanosiin, kaikkien on syytä olla tyytyväisiä.
Kauppasuhteet olivat pääasiassa myös presidentin pitkällä vierailulla Brasiliaan ja Chileen. Mukana matkusti 25 yritysjohtajaa sekä ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki. Matka on hyvä esimerkki siitä, millaisiin ponnistuksiin Halonen antautuu presidenttinä.
Maailmankaupan ohella YK:n rooli ja Irakin tilanne olivat esillä Chilessä, kun myös pääsihteeri Kofi Annan vieraili maassa samaan aikaan. Isäntämaan viesti oli, että maailma globalisoituu, mutta monenkeskiset järjestöt eivät seuraa kehitystä.