Kemissä torstaina vieraillut tasavallan presidentti Tarja Halonen sanoi työn olevan paras lääke köyhyyteen. "Se merkitsee myös itsetuntoa, kumppanuutta, kuulumista yhteisöön ja antaa mahdollisuuden säälliseen elämään", presidentti sanoi.
Kommentin sisällössä ei ole kauheasti kiistelyn sijaa. Noinhan se on. Suurtyöttömyys ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaikka se sellaisena pääosin julkisuudessa näyttäytyykin. Suomen olisi syytä saada työllisyys nopeasti kohenemaan, jotta taloudellisen kriisin päälle maahan ei kehittyisi myös sosiaalista kriisiä.
Presidentti käsittelee mielellään sosiaalista turvallisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Se ei ole yllätys. Sen sijaan yllätys on se, että sisäpoliittisten ja ulkopoliittisten kysymysten käsittelijät ja käsittelyjärjestys tuntuvat menneen täysin päälaelleen. Vain päivää ennen Halosen Kemin-vierailua hänen puolueensa SDP ampui vuoden päässä siintävien eduskuntavaalien lähtölaukauksen korostamalla, ettei Suomen Nato-jäsenyys ole ajankohtainen ensi vaalikaudella.
Presidentin otti siis puheeksi teemat, jotka vuosikymmeniä ovat olleet sosialidemokratian ydintä: heikoimmista huolehtiminen, työllisyyden ylläpitäminen ja köyhyyden poistaminen. Demarijohto puolestaan päätti nostaa presidentille kuuluvan ulkopolitiikan valokeilaan tällä viikolla - vaikka on valtiosäännöstä käydyn väännön aikana toistanut toistamasta päästyään, että ulkopolitiikan johto kuuluu tasavallan presidentille.
Opposition tehtävänä on haastaa hallitus, se on selvä. Nato-kysymyksen, olkoonkin miten oleellinen kansakunnan kannalta tahansa, nostaminen tähän hetkeen osoittaa suhteellisuudentajun puutetta. Huomion keskipiste on yksinkertaisesti väärä.
Työ ja sen tekeminen Suomessa on nostettava politiikan asialistalla kiistattomaksi ykköseksi. Vaikka elpymisen merkit vahvistuvat hiljakseen päivä päivältä, työllisyys näyttää edelleen heikentyvän vaarallista vauhtia. Lama ei ole päästänyt Suomea otteestaan, ja työttömyyden kasvun kannalta pahimmat kuukaudet lienevät käsillä.
Hyvin suurelle yksimielisyydelle olisi nyt tarvetta. Konsensus löytyi takavuosina ulkopolitiikasta. Se oli suurvaltanaapurin vuoksi pakon sanelemaa. Ei löydy enää eikä ole tarviskaan.
Työllisyyden hoidossa laajalle kansalliselle konsensukselle olisi tilaus. Jollei työttömyyden kasvua saada nopeasti taitettua, kovin paljon ei ole väliä sillä, mistä muusta seuraavissa vaaleissa keskustellaan.
paakirjoitus@kaleva.fi