Tasavallan presidentti Tarja Halonen, kohta 60, on itsepäinen, tulinen ja joustava nainen. Entiset edustajatoverit eduskunnassa sen tietävät. Ulkoministerinä hän saattoi läksyttää virkamiehiä niin, että salamat kimpoilivat pitkin seiniä.
Itsepäisyys ja tulisuus ovat hyviä ominaisuuksia, jos osaa antaa periksi niin, ettei aja koko valtiolaivaa päin seinää. Ja Halonen osaa. Hän muutti kantaansa turvatakuisiin.
Vielä marraskuun lopussa hän sanoi, etteivät EU:n turvatakuut vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Pari viikkoa myöhemmin hän on arvioimassa, että sama puolustusvelvoite vahvistaa Suomen asemaa.
Halonen ei kuitenkaan selitä, mikä muutti naisen mielen.
Yhtä joustava hän ei ole Paavo Lipposta kohtaan. Hänelle riittää, että ainakin hallitus ja presidentti toimivat erittäin hyvässä yhteistyössä. SDP:n puheenjohtajasta ei ole niin väliä - etenkään siinä tapauksessa, ettei toinen kausi kiinnosta.
Yksi asia Halosen tiedotustilaisuudesta kävi harvinaisen hyvin selville: EU:n huippukokouksesta hän ei jää pois. Halonen jää rannalle vain, jos eduskunnan perustuslakivaliokunta selkeästi sanoo, ettei huippukokouksissa presidenttiä tarvita.
Halonen ei vapaaehtoisesti luovuta piiruakaan presidentin valtaoikeuksista. Yksikään hallitus ei ole estänyt presidenttiä matkustamasta, jos hän on huippukokouksiin halunnut. Kun EU saa perustuslain, käytäntöä tuskin voidaan jatkaa. Brysselin kokouksessa meillä oli peräti kuuden lautasen ongelma.
Tarja Halonen on kansan keskuudessa niin suosittu, että poliitikko tekee suorastaan itsemurhan, jos ryhtyy häntä arvostelemaan. Kansaan näyttää uppoavan aivan kaikki. Vaikka presidentti silminnähden nauttii asemastaan ja rakastaa valtaa, niin ei se haittaa. Valtaansa rakastuneet tavalliset poliitikot kansa haukkuisi pataluhaksi.
Kuusikymppinen presidentti kamppailee samojen ongelmien parissa kuin monet muutkin samanikäiset naiset. Ikärasismi on tosiasia nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa. Iän takia Halosen ei kannata luopua havittelemasta toista kautta. Toinen asia on, jos hän ei halua jatkaa, kun virka uhkaa kuihtua pelkäksi edustamiseksi.
Edustuspresidentit, nykyiset ja entiset, tulevat kansalle kalliiksi. Presidentti-instituutio vie ensi vuonna yli kahdeksan miljoonaa euroa. Summaan sisältyvät kaikki menot, Halosen palkkiot ja kanslian kulut sekä eläkeläispresidenttien menot. Tasavallan ykköspariskuntaa palvelee 80-henkinen kanslia- ja palveluskunta Mäntyniemessä, Kultarannassa ja Linnassa.
Presidentti-instituution ylläpito on yllättävän hintavaa puuhaa, jos menot suhteutetaan asukaslukuun. Kauppalehden Hannu Leinonen laski itsenäisyyspäivän kynnyksellä, että Ruotsi ja Britannia pitävät pystyssä kuningashuonetta halvemmalla.
Jokainen suomalainen maksaa presidentti-instituutiosta 1,6 euroa, ruotsalainen omasta kuningashuoneestaan hieman yli euron. Britannian kuningattaren hovin ylläpito maksaa vajaat 90 senttiä kansalaista kohden. Ja kuningatar sentään maksaa veroja, kun taas Suomen presidentin ei tarvitse maksaa veroja senttiäkään.
Suomen presidentti on jo nyt lähinnä edustuksellinen elin. EU:n perustuslain myötä valta supistuu nykyisestäkin. Joten ehkä on jo syytä kysyä, tarvitseeko tasavalta noin kallista presidentti-instituutiota. Eikö edustamisesta selviä vähemmälläkin kansliahenkilökunnalla?