Niille, joita Suomessa käyty ulkopoliittinen keskustelu on hämmentänyt, tarjoutui perjantaina aimo annos lisää ihmetyksen aihetta. SDP:n ja keskustan päälehdet Uutispäivä Demari ja Suomenmaa julkaisivat ensimmäisen kerran pitkän historiansa aikana yhteisen pääkirjoituksen, jossa todistettiin presidentin ja pääministerin hyvää yhteistyötä ja asetuttiin kannattamaan rauhanturvalain ajankohtaistamista, toisin sanoen sen nykyisten rajoitusten poistamista EU-joukkojen vuoksi.
Saman aamun Hufvudstadsbladetissa oli kuitenkin luettavissa presidentti Tarja Halosen haastattelu, jossa hän suhtautui varauksellisesti ilman YK:n valtuutusta toimiviin EU:n taistelujoukkoihin. Presidentti vahvisti kantansa samana päivänä Yleisradion Päivän peilissä. Halosen tiedossa oli pääministeri Matti Vanhasen ja hallituksen suoraviivaisempi linjaus. Ei presidenttikään suoraan vastustanut lain muutosta, vaan korosti epäröivää kantaansa.
Halosen mielestä sinkkiarkuista pitäisi keskustella, kun ne vielä ovat tyhjiä. Muistutus on paikallaan, mutta hänen käyttämänsä ilmaisu tuskin synnyttää niinkään keskustelua suomalaisjoukkoja odottavista vaaroista kuin kiinnittää huomiota ulkopolitiikan ylimmän johdon erimielisyyksiin. Halonen pitää jalkaa jarrulla samaan aikaan kun pääministeri painaa kaasua.
Suomenmaa ja Demari moittivat kokoomusta kiilan lyömisestä Halosen ja Vanhasen väliin. Presidentin oma haastattelu todisti, että kyse on muustakin.
Vielä oudommaksi koko asian tekee se, että EU:nkin lähtökohtana on toimia YK:n valtuutuksen pohjalta. Poikkeuksissa olisi kyse kiireellisen toiminnan tarpeesta.