Pääkirjoitus

Halonen ko­koo­muk­sen kim­pus­sa

On voitu aavistella, että tasavallan presidentti Tarja Halosen suhteet hallituspuolue kokoomukseen ovat varautuneet.

On voitu aavistella, että tasavallan presidentti Tarja Halosen suhteet hallituspuolue kokoomukseen ovat varautuneet. Sitä ei sentään tiedetty, että suhteet ovat suorastaan kireät ennen kuin Helsingin Sanomat haastatteli Halosta sunnuntain numerossaan. Presidentin mukaan kokoomus potee kaunaa siitä, että Sauli Niinistö hävisi presidentinvaalin toisella kierroksella viran. Niinistön Halonen ei ole havainnut tappiostaan erityisemmin pahastuneen.

Presidentti äityi haastattelussa peräti sapekkaaksi: "En pidä hyvänä sitä, että presidentti on itsevaltias. Mutta en pidä myöskään, että on itsevaltias pääministeri... Joidenkin mielestä olisi parasta, että kaikki valta pitäisi keskittää yhdelle taholle, mieluiten miehelle, niin sitten ei ole epäilyksiä kuka päättää asiasta."

Ei presidentin tarvitse alentua tuolle tasolle, vaikka joku tai jotkut poliittiset toimijat saisivatkin hänet näkemään punaista. Viran antamat valtaoikeudet eivät sentään perustu sukupuoleen vaan edelleen perustuslakiin. Halosella on tehtävässä aivan yhtä suuret mahdollisuudet onnistua ja vaikuttaa kuin kenellä tahansa.

Jos kokoomukselle onkin ottanut vaalitappio vuonna 2006 lujille, Haloselle itselleen näyttää tuottavan tuskaa tappio EU-edustautumisessa. Hallitus linjasi loppuvuodesta, että vastedes EU-huippukokouksiin tulevan vain yhden kutsun kuittaa itselleen pääministeri. Silloinkin linjauksen takana oli koko hallitus, ei vain yksi puolue.

Valtionpäämieheltä ei ole kuultu noin kovaa yhteen puolueeseen kohdistuvaa kritiikkiä sitten Mauno Koiviston päivien. Suurta ironiaa on, että Koiviston vihanpurkausten kohde oli usein keskusta ja etenkin sen silloinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen, joka on jälleen näkyvästi esillä pyrkiessään uudelleen puolueensa puheenjohtajaksi ja ainakin lyhyeksi aikaa pääministeriksi.

Väyrynen teki heti maanantaina reippaasti eroa kokoomukseen etenkin ulkopolitiikassa. Ulkopolitiikkaa hoidetaan edelleen Suomessa presidentin johdolla. Tuskin se ihan sattumaa oli, että Väyrynen lähetti sunnuntaina, jolloin Halosen haastattelu julkaistiin, tiedotusvälineille kutsun omaan tiedotustilaisuuteensa. Toimen miehenä hän päätti heti ratsastaa presidentin vihanpurkauksella. Suomessa käydään klassista taistelua ulkopoliittisesta vallasta. Vastakkain pelissä ovat presidentti ja kokoomus. Väyrynen ei aikaillut keskustan tuomista mukaan tuohon vääntöön. Ulkopolitiikka on jälleen sisäpoliittinen lyömäase, ihan kuin suomettumisen kultaisella 1980-luvulla.