"Se mikä ei tapa, se traumatisoi", toteaa näytelmän mummo.
Halu saada olla se mitä on, nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve nousivat keskeisiksi aiheiksi Työväen Näyttämöpäivillä Mikkelissä viikonloppuna. Peikkoina kummittelevat oman edun tavoittelu, itsekkyys, toisen kutistaminen ja hyväksikäyttö. Vahvasti kotimainen ohjelmisto oli tulvillaan ihmissuhteiden hetteikköjä, alistamista ja vihaleikkejä.
Juuri mikään ei ole muuttunut siitä kun Suomi putos puusta. Jukolan pöllistyneet veljekset ratkoivat ristiriitansa haloilla ja Mobile Horrorin nörtit kapuloilla.
Esitysten joukosta ei ponkaissut esiin yhtä kirkasta johtotähteä, mutta hämmästyttävän paljon hyvää näyttelijäntyötä ja hienoja yksittäisiä roolisuorituksia. Festivaaliyleisön sydämet sulatti Kuusankosken teatterin Näkymättömän Elinan nimiroolissa Mea Surakka. Haukiputaan Nurkkanäyttämön esittämä Mika Waltarin sydämetön komedia Gabriel, tule takaisin sai 30-vuotisjuhlia viettäneillä harrastajateatteripäivillä sydämellisen vastaanoton. Yksi tykkäsi Gabrielista, toinen tämän vanhapiikatytöistä.
Näkymätön Elina löysi teatteriin
Näyttämöpäiville 14 ryhmää 66 halukkaan joukosta poimineen näyttelijä Raimo Grönberg mukaan nuorilla on suuri hätä siitä, miten selviytyä, kun nykyajan arvomaailma on niin sekava eikä ole oikein perinteitäkään, joihin tarttua.
"Kun perheyhteisö on hävinnyt, ihmiset eriytyvät ja kukin koettaa pärjätä omin keinoin. Nuoret kompastelevat samassa maailmassa kuin heidän vanhempansa. Olen iloinen, että he yrittävät etsiä vastausta teatterista", kertoo Kemijärvellä ja Tampereella filmihommia tekevä näyttelijäkonkari.
Nuoria tekijöitä näyttämölle marssittivat etenkin Kaarinan nuorisoteatteri, joka oli tarttunut Anna-Leena Härkösen jo yli 20 vuotta vanhaan romaaniin Sotilaan tarina, jossa Härkönen purkaa teatterikouluaikaisia Turkka-traumojaan, ja Savonlinnan taidelukio, joka haki nuorten näkökulmaa musiikkinäytelmäänsä Seitsemästä veljeksestä.
Päivien toinen Seitsemän veljestä tuli Ykspihlajasta. Juha Hurme on ohjannut Kokkolan kupeessa toimivalle työväen näyttämöporukalle Kiven vahvaa kieltä kumisevan version, jossa oli jukolalaista testosteronia ja impivaaralaista metsäläisyyttä. Kaksi veljeksistä on tyttöjä. Vahvat työt tekivät Marko Orava Juhanina, Kimmo Oikarinen Simeonina ja Tiina Ylitalo Eerona.
Kuusankosken teatteri oli tarttunut Klaus Härön elokuvana tunnetuksi tekemään Kerstin Johansson i Backen romaaniin Näkymätön Elina. Sovittaja ja ohjaaja Inkeri Rosilo osoitti, että teksti toimii myös koskettavana draamana. Mukana on kymmenkunta lapsinäyttelijää, joiden joukosta Elinaksi on löytynyt habitukseltaan herkkä ja liikeilmaisultaan esteettinen Mea Surakka.
Helsinkiläinen Loistoteatteri toi Mikkeliin Mobile Horrorin, Juha Jokelan kovakuorisen mutta myös pehmeitä arvoja armottomasti pohtivan it-stoorin. Jokelan teksti iskee aina. Eri teattereiden Horror-tulkinnoista voisi koota näyttelijöiden dream teamin. Sinne voisi hyvinkin nousta Loistoteatterista Heikki Viljan esittämä markkinointipäällikkö Seppo.
Gabrielin kaipaaminen ja "mummuks tahtomine"
Päivien värikkäin esitys oli lounaismurteella kirjoittavan Heli Laaksosen kahdesta runokirjasta leikkaamalla ja liimaamalla rakennettu draama Raparperisyrämei. Kirjoista on sukeutunut esiin hullunkurinen perhe, jonka vähäflik eli pikku sisko on päästään sekaisin. Pääkaupunkiin asti köröttelevässä tarinassa raumalaiset ja laitilalaiset verbaalikot tönivät toisiaan.
Joidenkin Heli Laaksos -fanien oli vaikea niellä palkitun runoilijan tekstien preparointia. Turun ylioppilasteatteri onnistuu kuitenkin luomaan näyttämölle lievästi Suomen hevoselta haiskahtavan maatiaismaailman, joiden asukkien puheista muunkieliset koettavat höristelleen ottaa selvää. Raparperisyrämei on lämmin ja humaani esitys, jossa Laaksosen arjen aforismit kukkivat ikkunalaudalla. Murrenäytelmän mallia Oululle!
Nurkkanäyttämön Gabriel on haukiputaalaisten harrastajateatterikonkareiden juhlaa. Mukana olevat neljä näyttelijää voisivat viettää sillä 100-vuotistaiteilijajuhlaansa, sillä suurin piirtein sen verran heille kertyy yhteensä harrastajavuosia. Raija Päkkilän ohjaus nostaa esiin heidän persoonalliset laatunsa. Waltarin aihe on ikinuori: kun nauramme auervaaramaiseen Gabrielin lumoihin lankeaville vanhapiikasisaruksille, nauramme ikäihmisten rakkauden kaipuulle.