Perussuomalaiset kokoontuvat puolueensa 20-vuotisjuhlakokoukseen Turkuun tässä viikonvaihteessa tilanteessa, jollaisessa se ei ole ollut aikaisemmin. Nousu maan toiseksi suurimmaksi eduskuntaryhmäksi kevään vaaleissa johdatti puolueen hallitukseen ensimmäistä kertaa.
Valtaapitäviä arvostelevalle populistiselle puolueelle hallitukseen osallistuminen on aina koetinkivi. Sen sai todeta aikoinaan Suomen maaseudun puolue SMP, jonka konkurssin raunioille perussuomalaiset syntyi. SMP:n johto ei kyennyt vakuuttamaan kenttää hallituksessa olon mielekkyydestä.
Perussuomalaiset puolueena kulminoituu pitkälti Timo Soiniin, joka on paria ensimmäistä vuotta lukuunottamatta toiminut puolueen puheenjohtajana. Teräväsanaisena ja persoonallisensa sanankäyttäjänä sekä herrojen arvostelijana Soini on onnistunut kasvattamaan puolueesta suuren.
Perussuomalaisten kannatus suorastaan ponnahti vertaansa vailla olevalla tavalla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Samalla kun Soini joukkoineen vielä juhli vaaleissa saavutettua isoa ”jytkyä”, muissa puolueissa alettiin jo laskeskella, milloin perussuomalaisten voittokulku taittuu ja puolue hajoaa.
Toisin kuitenkin kävi. Monien yllätykseksi perussuomalaiset onnistuivat uusimaan ”jytkynsä” viime kevään eduskuntavaaleissa. Hallitukseen meno tämän jälkeen oli selviö.
Paine hallitukseen tuli sekä muiden puolueiden suunnalta että perussuomalaisten johdosta. Tahto päästä vaikuttamaan vallan kammareihin oli niin kova, että puolueen kädenjälki hallitusohjelmaan jäi melko kevyeksi.
Hallitustaival ei tule olemaan helppo, sillä tulossa on päätöksiä, joiden kanssa perussuomalaisten kannattajajoukko on vielä ihmeissään. Kreikan tukeminen pysyy EU-maiden asialistalla myös lähivuosina. Niin ikään pakolaisvirrat eivät osoita ehtymisen merkkejä.
Hallituksella on edessä ratkaisuja, jotka kurittavat perussuomalaisten kannattajien ydinjoukkoa, tavallisia suomalaisia palkansaajia ja vähävaraisia kansalaisia. Näköpiirissä on talouden taantuman ja suurtyöttömyyden jatkuminen.
Puoluejohdolla riittää selittelemistä, mikäli puolue aikoo olla hallituksessa ja kääntää tulevat ratkaisut poliittiseksi voitoksi.
Perussuomalaisten suurin vihollinen tulee puolueen sisältä, toisin kuin jotkut puoluejohdossa väittävät. Kenttäväki on vuosien saatossa viritetty niin suuriin odotuksiin, ettei pettymyksiltä voida välttyä.
Suuri ongelma on perussuomalaisten hajanaisuus, mistä osoituksena on viimeaikainen keskustelu kansanedustaja Olli Immosen sanomisten ympärillä.
Soini on onnistunut luovimaan taitavasti eri virtausten välimaastossa ja nappaamaan aina lopulta langat käsiinsä. Nyt ulkoministerinä hän ei ole enää vastuussa vain omalle kentälleen, vaan joutuu kantamaan harteillaan Suomen maineen. Se saattaa vaatia omien ojentamista tavalla, joka voi koetella puolueen raameja.