Keskustan puheenjohtaja, hallitustunnustelija Juha Sipilä tekee insinöörin tarkkaa työtä uuden hallituksen rakentamiseksi ajatuksella, että rakennelman täytyy pysyä pystyssä seuraavat neljä vuotta.
Suurimman jumpan Sipilä kävi toiseksi isoimmaksi eduskuntapuolueeksi nousseen perussuomalaisten kanssa. Harjoitus ei mennyt hukkaan, sillä ohjelmallisista julistuksistaan huolimatta perussuomalaisista kuoriutui neuvottelupöydässä hallituskelpoinen puolue.
Sipilän tulevan kabinetin perusrunko näyttää olevan enää yhtä palaa paitsi valmis. Se yksi pala on toinen rökäletappion kärsineistä puolueista: joko kokoomus tai sosiaalidemokraatit. Molemmat se ei ole, sillä menneen hallituskauden karvaiden kokemusten perusteella puolueilla ei ole halua samaan hallitukseen toistensa kanssa.
Pienemmistä puolueista vasemmistoliitto todennäköisesti ajaa itsensä ulos hallituksesta muista puolueista täysin poikkeavien talousnäkemystensä vuoksi.
Vihreillä tuskin on muuta kynnyskysymystä kuin ydinvoima, mutta se saattaa riittää pitämään puolueen poissa hallituksesta. RKP ei jää hallituksesta, ellei puoluetta jätetä. Kristillisdemokraateilla riittää varmasti tahtoa. Kokonaan eri asia on, tarvitaanko heitä.
Sipilälle kokoomus on varmaan mieluisampi kumppani kuin sosiaalidemokraatit. Hänen ja kokoomuksen talouspoliittiset linjaukset ovat varsin lähellä toisiaan.
Sosiaalidemokraattien syrjäyttäminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, vaikka nöyryyttävä vaalitulos ja vastenmieliseksi yltynyt sisäinen riitely saattaisivat antaa siihen oivallisen tilaisuuden.
SDP:n avulla Sipilän on helpompi päästä maaliin hallitustunnustelujen rinnalla käytävissä neuvotteluissa yhteiskuntasopimuksesta. Jos SDP jää hallituksen ulkopuolelle, yhteiskuntasopimusta on vaikeampi saada aikaan.
SDP:n johdossa on hinkua hallitukseen siitä huolimatta, että puolue tulisi tässä tilanteessa olemaan ottopojan asemassa. SDP:ssä on kuitenkin vahva perinne, jonka mukaan aina pitää pyrkiä sinne, missä voidaan vaikuttaa.
Kokoomuksen syrjäyttäminen saattaisi olla Sipilälle pienempi paha. Tämä tarjoaisi keskustalle myös tilaa tehdä enemmän Sipilän näköistä, hieman oikealle kallellaan olevaan talouspolitiikkaa. Asialla on merkitystä, sillä hallituksen politiikkaa rakennetaan pitkälle talous edellä.
Samassa hallituksessa kokoomuksen kanssa keskustan oma politiikka on vaarassa hämärtyä. Jos kokoomus on oppositiossa, sillä olisi puolestaan tarve terävöittää linjaansa erottautuakseen selkeämmin keskustasta.
Hallituspohjan pitäisi olla tiedossa torstaina. Vaikka hallituksen rungosta puuttuu vain yksi pala, se on sitäkin isompi ja visaisempi.
Kokoonpanon julkistamisen jälkeen alkaa vääntö hallitusohjelmasta. Suurin kanto kaskessa on saada ohjelma, joka elää ajassa ja jonka suuriin linjoihin hallituspuolueet sitoutuvat toisiinsa luottaen.
Pääkirjoitus