Ydinvoima on Suomen poliittisessa kulttuurissa jostakin kumman syystä alkoholiin ja parisuhteeseen rinnastettava asia. Näitä asioita pidetään niin sanottuina omantunnon kysymyksinä, joissa hallituspuolueiden ministerien ja kansanedustajien sallitaan äänestää toisin kuin enemmistöhallitus esittää.
Hallituspuolue vihreiden omaatuntoa koetellaan tulevina kuukausina, kun eduskunta saa käsiteltäväkseen hallituksen esityksen kahden ydinvoimalan rakentamisesta. Vihreät ilmoitti jo torstaina äänestävänsä esitystä vastaan.
Ei siinä mitään: muut hallituspuolueet antoivat vihreille höveliyttään jo hallitusneuvotteluissa erivapauden vastustaa lisäydinvoimaa. Vaikka tällainen sopii huonosti enemmistöhallitusfilosofiaan, se mahtuu kuitenkin demokratiaan.
Eriävän mielipiteensä voi kuitenkin esittää kovin monella tavalla. Jo työministeri ja puolueen puheenjohtaja Anni Sinnemäki käytti hallituksen tiedotustilaisuudessa tyyliä, jota kuulee enemmänkin oppositio- kuin vastuullisen hallituspuolueen edustajien suista.
Kaiken huippu on kuitenkin se, että vihreät aikoo aktiivisesti torpedoida ydinvoimaratkaisua eduskunnassa. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö laskeskelee jo, että ryhmä saa tukea paitsi oppositiopuolueista myös kaikista muista hallituspuolueista.
Omantunnon asioissa kukin kansanedustaja voi äänestää miten lystää, mutta hallituspuolueen rooliin ei kerta kaikkiaan sovi ryhtyä organisoimaan oppositiota eduskunnassa. Se kunnia varattakoon oppositiopuolueille. Kansainvälisessä politiikassa tunnetaan rakentava pidättyminen. Sen tapainen menettely sopisi hyvin vihreiden ja muidenkin hallituspuolueiden ydinvoiman lisärakentamista vastustaville kansanedustajille.
Vihreät lähti ovet paukkuen hallituksesta toukokuussa 2002, kun eduskunta antoi rakennusluvan Olkiluoto kolmoselle. Tuolloin puolue päätti jo etukäteen tehdä näin siinä tapauksessa, että rakennuslupa annettaisiin. Vihreät jäikin syrjään seuraavasta hallituksesta. Vahingosta viisastuneena puolue ei tehnyt ydinvoimasta kynnyskysymystä hallitusneuvotteluissa 2007. Näin varmistuu sekin, että puolue voi pyrkiä hallitukseen ensi eduskuntavaalienkin jälkeen.
Vihreiden tempoilu kertoo puoluetta koko olemassaolonsa ajan vaivanneesta ongelmasta. Vihreät on kasvanut keskisuureksi puolueeksi, ja sille on karttunut hallituskokemusta, mutta tuon aseman edellyttämässä vastuullisuuden asteessa on vielä kehittämisen varaa.
paakirjoitus@kaleva.fi