Hallituksen ohjelma on hupaisaa luettavaa. Se on kuin minkä tahansa puolueen vaaliohjelma — toiveiden tynnyri, jonka ympäripyöreissä sanankäänteissä luvataan jokaiselle jotain. Siinä on yhtä aikaa sekä sosiaalidemokratiaa että keskustalaisuutta. Kaikki niin ihanasti sulassa sovussa sikin sokin, ettei tiedä, mikä on kumman.
Ohjelman sananvalinnat kuvaavat hyvin sen sisältöä. Tekstissä vilahtelevat sellaiset ilmaisut kuin turvataan, pyritään, huolehditaan, kiinnitetään huomiota, tarkastellaan, tehostetaan, jatketaan tukemista, vahvistetaan, lisätään, suunnataan voimavaroja, parannetaan, edellytetään ja niin edelleen. Kaikki tyynni myönteisiä tahdonilmauksia.
Hallitusohjelma luvattiin tehdä viimeisen päälle. Yhdessä suhteessa se tehtiinkin. Kokoon kyhäämiselle asetettiin tiukka aikataulu, jossa myös pysyttiin. Tosin sisällön kustannuksella. Sisältöä ei ehkä sittenkään koettu niin tärkeäksi kuin saada oppositiossa pitkään olleen keskustan sisäiset paineet purettua paperille.
Ohjelma on väljä. Epäilemättä tarkoituksella. Se jättää riittävän tilan pelin politiikalle. Voidaan palata takaisin vanhoilla punamultakausilla vallinneeseen iltalypsykäytäntöön. Silloinhan yösydämet väännettiin kättä maidon litrahinnasta.
Mitäänsanomaton julistuksellisuus on ymmärrettävissä sitä taustaa vasten, ettei oikeasti tiedetä, mitä tehdä. Markkinat kun huitelevat omalla painollaan. Ja se, mikä tässä on kurjinta, markkinat puuhastelevat viis veisaten hallituksen hienoista julistuksista. Kuitenkin markkinat ratkaisevat, onko taloudessa pelivaraa vaiko ei.
1990-luvulla hallitusohjelmien merkitys korostui ainakin periaatteessa. Eri asia on, voitiinko niidenkään mukaan elää. Voi kuvitella, ettei maa olisi ajautunut historiansa pahimpaan taloudelliseen kurimukseen, jos Esko Ahon hallituksen ohjelmassa ilmaistu tahto olisi toteutunut. Vaikka, kukapa tuota tahtoa enää muistelemaan.
Aikaisempina vuosikymmeninä hallitusohjelmille ei laskettu liikoja. Kun hallitus saatiin kasaan, ohjelma unohdettiin ja juostiin päin talouden enemmän ja vähemmän säännöllisesti toistuvia lamoja. Toimiin herättiin aina vasta sitten, kun housut olivat jo märät.
Mikäli hallitusohjelma toimii, maaseudulla ei pitäisi olla valittamista. Ei tosin kaupungeissakaan, ei edes viime aikoina ärhäkkäästi esiintyneessä Helsingissä. Hallitus kun lupaa harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa.
Hallitusohjelmassa luetellaan koko joukko toimia, millä tähän pyritään. Ne määritellään niin laveasti, etteivät ne tosiasiassa tarkoita juuri mitään. Paitsi se, että hallitus lupaa riittävästi rahaa alueellisiin kehittämisohjelmiin. Tämä kannattaa panna maakunnassa muistiin.
Maataloudelle on tiedossa pelkää mannaa. Nykyisestä EU-politiikasta pidetään kiinni. Ettei vain olisi unohtunut, että maatalous on yksi juuri laajentuneen unionin erityisen mielenkiinnon kohteista. Sen suuriin linjoihin pienen yksittäisen valtion hyväkään tahto ei taida yltää.
Tosin hallitusohjelman tässäkin kohdassa ovi on auki iltalypsylle. Kansallinen tuki arvioidaan sen mukaan, mikä on EU-neuvottelujen tulos.