Harvoin hallituksen vaihdon yhteydessä valtaan tullut poliittinen ryhmä saa haltuunsa niin heikoissa kantimissa olevaa valtiontaloutta kuin pääministeri Juha Sipilän kabinetti.
Valtion velkataakka oli kasvanut uhkaaviin mittoihin ja lisääntyi kasvavalla vauhdilla. Työttömyys oli kivunnut huolestuttaviin lukemiin ja kasvoi kasvamistaan, eikä parempaa ollut näköpiirissä.
Sote- ja kuntauudistushankkeet olivat karahtaneet täysin karille ja tilanteen jonkinlaiseksi pelastamiseksi silloinen oppositio Sipilän ja Soinin johdolla saivat vaalien alla rauhoitettua tilanteen. Kaiken huipuksi hallituksen lopputaivalta varjosti johtavien puoluejohtajien keskinäinen epäsopu, mikä entisestään aikaansai hallitustyöskentelyn tukalaksi.
Näistä asetelmista uusi hallitus aloitti työskentelynsä. Pääministeri Sipilän hallitus päätti tarttua ns. härkää sarvista ja laaditun hallitusohjelman mukaan käynnistää joutuisasti toimet, joita tarvittiin valtiontalouden kuntoon saattamiseksi.
Katseet kääntyivät työmarkkinajärjestöihin. TK:ssa ilmeni heti suurta valmiutta tarttua toimeen, mutta ay-puolella oli havaittavissa selvää alakuloa, kun SDP oli joutunut oppositioon.
Heti alkusyksystä hallitus julkaisi toimet talouden ja kilpailukyvyn kuntoon saattamiseksi. Voimakkaat olivat lääkkeet, mutta paha oli tautikin. Työmarkkinajärjestöt saivat osansa, eli mitä heidän tontillaan tulisi saada aikataulu huomioiden aikaan.
Muistiini jäi ay-liikkeen hapan vaikutelma esityksiin, varsinkin SAK:n puolella nihkeys oli silmiinpistävää. Niinhän siinä kävi, että heiltä putosi kintaat lattialle.
En käy kertaamaan enkä edes muistakaan kaikkia käänteitä mitä hallituksen patistelut saivat aikaan, mutta se kuitenkin havaittiin, että raskasta kivirekeä sai Sipilän hallitus vetää ennen kuin kiky-sopimus näki päivänvalon.
Kaiholla muistelen aikaa, kun Niilo Hämäläinen ja Päiviö Hetemäki hoitivat ”duunia”. Silloin ei aikailtu kun oli tarvetta toimia ripeästi. ”Pojat” olivat tehtäviensä tasalla. Täytyy silloisen puheenjohtaja Lylyn kunniaksi sanoa, että poislähtevänä kädet oli sidotut, koska hallituksensa sisällä käytiin raivoisaa kamppailua nuijasta. Lyly teki voitavansa tässä vaikeassa tilanteessa.
Entäpä mikä tilanne valtiontaloudessa tänä päivänä vallitsee? Iloksemme olemme kaikki huomanneet, että hallituksen toimet ovat olleet täysin oikeansuuntaiset ja positiivisia tuloksia saatu aikaan.
Erittäin voimakas kasvuvauhti on meneillään ja työttömyys saatu selvään laskuun. Kaikki tärkeimmät talouden käppyrät sojottaa selvään yläsuuntaan ja totta kai työttömyyden käyrä päinvastaiseen suuntaan. Harmi vain, että kaikki tahot eivät ole hallituksen toimia olleet käsittävinään ja tästä pääministeri Sipilä on joutunut ottamaan iskuja vastaan.
Lopuksi hieman tuloeroista. Itse käsitän täysin sen logiikan mikä tuloeroissa hieman tapahtuu, kun työttömyys putoaa vuoden aikana lähes 50 000 hengellä. Kun tähän vielä lasketaan tupakkaveron korotus, niin pakostakin joitakin liikahduksia tapahtuu.
Toivoisin, että oppositiokin viimein mieltäisi tämän tosiasian eikä harhauttaisi rumputuksellaan omaa äänestäjäkuntaansa.
Esko Leskelä
Kuusamo
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.