Kolumni

Hallitusohjelma on kuin Happy Days Are Here Again – Rinteen juhla muuttuu pian arjeksi

Torstaina pääministeriksi nimitetyn Antti Rinteen (sd.) kevät on sujunut hyvin: vaikea sairastelu on ohi, vaaleissa SDP:lle tuli vihdoinkin, tosin niukka voitto ja hallitusohjelma ja hallitus saatiin aikaan hänen kaavailemassaan aikataulussa.

Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen.
Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen.

Torstaina pääministeriksi nimitetyn Antti Rinteen (sd.) kevät on sujunut hyvin: vaikea sairastelu on ohi, vaaleissa SDP:lle tuli vihdoinkin, tosin niukka voitto ja hallitusohjelma ja hallitus saatiin aikaan hänen kaavailemassaan aikataulussa. 

Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen.
Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen.

Muutamassa viikossa Suomi teki melkoisen käännöksen. Hallitus ei aio enää leikata (jollei ole aivan pakko), vaan elvyttää, investoida ja verottaa. Hallitusohjelma mainitsee viime hallituskauden mörön, kestävyysvajeen, vain ohimennen.

Olo on kuin kuuntelisi Happy Days Are Here Again -kappaletta.

Kun katsoo Rinnettä, mieleen tulee Kalevi Sorsa, Suomen moninkertainen pääministeri, kävelytyyliä myöten.

Sorsa kokosi syyskuussa 1977 yli 300 keskeistä vaikuttajaa hotelli Korpilammelle luomaan yhteishenkeä. Siitä alkoi konsensuksen aika Suomessa. Rinne vei viiden hallituspuolueen kansanedustajat samaan paikkaan ryhmäytymään.

Uusi Korpilampi ei merkitse konsensuksen paluuta. Sorsan Korpilammella oli mukana isokenkäisiä vuorineuvoksista ay-johtajiin, Rinteen Korpilammelle heitä ei ollut kutsuttu.

Sorsa oli poliitikon alkutaipaleellaan vasemmalla. Korpilampi-aikoina Sorsan SDP heitti kuitenkin sosialismin romukoppaan ja alkoi ymmärtää markkinataloutta.

Rinne on ay-taustainen vasemmistodemari, joka halusi rakentaa hallituksensa punamultapohjalle. Hän olisi ollut valmis punamultaan jo neljä vuotta sitten, mutta Juha Sipilä (kesk.) valitsi kumppaniksi kokoomuksen.

Aika näyttää, alkaako Rinne muuttua Sorsan lailla ja kasvaa pääministeriksi, Suomen eduksi. Sorsan lailla kasvoivat myös muun muassa Esko Aho (kesk.), joka pakotti puolueensa EU-jäsenyyden taakse ja Paavo Lipponen (sd.), joka vei Suomen EU:n ytimeen.

Rinteen paras, ja ehkä ainoa, hyvä päivä pääministerinä oli torstai. Siitä alkoi kuluttava rupeama, joka sisältää uuvuttavaa matkustamista, 24/7 -julkisuutta ja ikäviäkin päätöksiä. Rinteen hermostuminen mitättömistä hallitusneuvotteluvuodoista ei ollut paras ennusmerkki.

Suomessa ei ole ollut, Mauno Koivistoa lukuun ottamatta, viime vuosikymmeninä yhtään suuresti suosittua pääministeriä. Sellainen taitaa olla nykyisessä mediaympäristössä sula mahdottomuus.

Koivistoa lukuun ottamatta yhdestäkään pääministeristä ei ole miesmuistiin tullut presidenttiä. Sitä ovat yrittäneet Harri Holkeri (kok.), Aho, Lipponen ja Matti Vanhanen (kesk.).

Rinne ei ole ollut pääministerikyselyissä korkealla eikä suosiota ole luvassa nytkään. Hänestä tulee hallituksen kasvot, joka ilmestyy tv-ruutuihin harva se ilta. Jatkuva julkisuus kuluttaa puhki paksuimmankin teflonin, jota ei taida nyt edes olla kulutettavaksi.

Rinteen kykyjä ei silti pidä aliarvioida. Häntä kehutaan taitavaksi neuvottelijaksi eikä pidä unohtaa, että SDP on perinteinen valtionhoitajapuolue.

Pääministerinä Rinteen tärkein tehtävä on pitää hallitus kasassa. Paljon riippuu siitä, kenet keskusta valitsee syksyllä Sipilän seuraajaksi. Jos pää- ja valtiovarainministeri eivät vedä yhtä köyttä, hallitus alkaa natista.

Paksu hallitusohjelma on täynnä kaikkea hyvää lupaavaa kermakuorrutusta. Kun sitä tarkkaan lukee, tiheästi toistuu eri sanamuodoin ajatus, että kaikkea hyvää ei jaetakaan, jos maailmantalous sakkaa.

Paljon lupaavalla hallituksella menee hyvin niin kauan kuin kansainvälisessä taloudessa menee hyvin. Suomen hallituksen politiikalla on loppupeleissä vähän merkitystä jos maailmantalous joutuu vaikeuksiin.

Avokätisin lupauksin saavutettu hallitussopu joutuu koetukselle silloin kun lupauksia ei pystytä lunastamaan. Niissä tilanteissa Rinteen veri punnitaan.

Hallituksen menestys on eniten kiinni siitä, pystyykö se nostamaan työllisyysastetta kohti tavoitteeksi asetettua 75 prosenttia.

Hallitus määritteli myös, että työttömyyden tulisi vaalikauden aikana laskea vajaaseen viiteen prosenttiin. Sipilän hallitus ei asettanut vastaavaa tavoitetta. Rinteen hallituksen tavoite muistuttaa Lipposen kautta, jolloin luvattiin työttömyyden puolittamista.

Ensitöikseen hallitus tarttuu EU-puheenjohtajuuteen. Kolmikannassa pitäisi loihtia kesän aikana keinot luoda 30 000 uutta työpaikkaa. Hikeä pukkaa jo nyt.