Pääkirjoitus

Hal­li­tus unohti me­dia­on­gel­mat

Kansan Tahdon lakkautusuhka kertoo osaltaan median ja erityisesti painetun sanomalehden taiteajasta. Yleisön on maksettava laadusta, mutta myös poliitikkojen tulee ratkaisuissaan ymmärtää kotimaisen lehdistön arvo demokratialle.

Sanomalehti Kansan Tahtoa uhkaa lakkauttaminen. Oulussa ilmestyvä pohjoisen vasemmiston lehti perustettiin 1906, joten lehti voisi viettää ensi vuoden alussa 110-vuotisjuhlia – ja lopettajaisia, jos onnistuu sinnittelemään sinne saakka.

Kansan Tahto on osa Suomen sanomalehdistön historiaa. Alussa harvat sanomalehdet ilmestyivät lähinnä muutamien sivistysmiesten harrastuksesta. Lehdet olivat sisällöiltään kansalaisia opettavia.

Lehdistön juuret ovat toki sivistyksellisiä, mutta enemmänkin poliittisia ajalta, jolloin Suomessa siirryttiin eturyhmiä ja yhteiskuntaluokkia edustaneeseen puoluejärjestelmään vuosisata sitten. Puolueet perustivat  aseekseen omanmielisen lehden, jota Kansan Tahto syvimmillään edustaa.

Aika on tietysti ajanut monella tapaa ohi vanhan puoluelehdistön, mutta perinteikkään sanomalehden kuolema on aina menetys moniarvoiselle ja avoimelle keskustelulle. Kansanvaltaisen yhteiskunnan etu ei ole, että julkinen sana keskittyy muutaman päämedian omistukseen.

Kansan Tahto on ollut myös rakentamassa keskeisesti Oulusta suomalaisittain vahvaa lehdistökaupunkia, jossa on ilmestynyt monen puolueen äänenkannattajia.

Nykyään paperisia puoluelehtiä on jäljellä vain muutama, valtakunnallisesti tunnetuimpia Demokraatti, Kansan Uutiset, Nykypäivä, Suomenmaa sekä Vihreä Lanka. Poliittisen sanan julistus on siirtynyt verkkojulkaisuihin tai puoluejohtajien henkilökohtaisille palstoille sosiaalisessa mediassa.

Villistä ja vapaasta sosiaalisesta mediasta huolimatta yhteiskunta tarvitsee ammattimaisesti toimitettuja sanomalehtiä. Poliittista ja taloudellista vallankäyttöä vapaasti tarkkaileva journalismi on demokratian ydintä. Siksi on tähdellistä, että Suomessa huolehditaan sanomalehdistön toimintaedellytyksistä tai muuten meille jäävät suurin piirtein vain Google, Facebook sekä Yleisradio.

Puoluejohtajat olivat vielä ennen vaaleja valmiita alentamaan median digisisältöjen arvonlisäveroa nykyisestä 24 prosentista samalle tasolle eli kymmeneen prosenttiin tilattavien lehtien kanssa.

Paperisten sanomalehtien tilausmaksun arvonlisäveroa on vaadittu monessa yhteydessä nollaan, mikä helpottaisi lehtiyhtiöiden kustannuspaineita. Median ongelmista saati alvien alentamisesta ei ole hallitusohjelmassa kuitenkaan halaistua sanaa.

Hallitus aikoo sentään asettaa parlamentaarisen työryhmän arvioimaan Yleisradion tehtäviä ja rahoitusta. Hyvä niin, mutta samaa tarvittaisiin lehdistön avuksi. On pidettävä huolta siitä, että työryhmä olisi Yleisradiosta riippumaton ja että se edustaisi koko mediakenttää.

Ruotsissa hallitus laatii selvityksen median nykytilasta, jotta mediakriisi laukeaisi, kun on siirrytty digiaikaan, mutta ansaintakeinot ovat vielä printtiajan malleista. Selvityksessä tarkastellaan myös mediakriisin aiheuttamia haasteita demokratialle. Ruotsissa harkitaan uusia muotoja nykyisen lehdistötuen tilalle.