Suomen hallituksen päätöksentekotapa alkaa muistuttaa yhä enemmän EU-johtajien sekoilua. Ratkaisujen todelliset sisällöt valkenevat vasta päivien päästä, jos silloinkaan.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus asteli kevään kehysriihestä hymyssä suin ja yhtenäisyyttä uhkuen viime viikolla. Sen perusteella syntyi mielikuva, että etukäteen miltei mahdottomaksi arvioitu puinti riihessä olikin sujunut kuin laulaen.
Kaiken sen jälkeen, mitä hallituksen sisältä on julkisuuteen tullut koko sen olemassaolon ajan, tämä tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Niin eripuraisia ministerit ovat olleet keskenään monista tärkeistä linjakysymyksistä. Viikon aikana on valjennut, ettei kaikki mennytkään niin kuin julkisuuteen annettiin ymmärtää.
Hallituksen päätöksentekotapa alkaa muistuttaa yhä enemmän EU:n huippujohtajien tapaamisia. Suurieleisesti tullaan ulos korostamalla yhtenäisyyttä, mutta jo seuraavana päivänä paljastuukin, että tapaamisesta on useita toisistaan poikkeavia tulkintoja.
Kaikenkirjavan hallituksen yllä on koko ajan väijynyt pelko hajoamisesta. Näkökannat ovat jo lähtökohtaisesti niin kaukana toisistaan kuin vain voivat olla. Kaiken kukkuraksi ministerit ovat esiintyneet julkisuudessa toinen toisiaan piikitellen.
Katainen on tähän saakka melko taitavasti kyennyt pitämään joukkonsa kasassa. Ilmeisesti se on tapahtunut pitkälti matematiikkaa hyväksi käyttäen.
Poliittisissa päätöksissä kokoomus ja sosiaalidemokraatit ovat saaneet enimmät tahtonsa läpi. Apupuolueille on annettu niiden voimasuhteiden mukaisesti juuri sen verran, että nekin ovat voineet osoittaa kannattajilleen voittaneensa jotakin.
Kehysriihen jälkipuinti panee kuitenkin kysymään, tehtiinkö riihessä linjaukset tarkoituksellisesti ylimalkaisina vai peräti harhauttaen, kuten vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki väittää viitaten osinkoverotuksesta paljastuneeseen porsaanreikään.
RKP:n Carl Haglundilla on ollut koko ajan eri käsitys sote-alueiden määrästä kuin päähallituspuolueilla. Yle-rahoituksessakin näyttää takki kääntyneen viikossa siten, ettei indeksiä jäädytetäkään valtion menojen säästämiseksi.
Eikä tässä kaikki. Mitä yllätyksiä vielä paljastuukaan?
Mikä on päähallituspuolueiden sumpliessa, kun puolueiden kannatus mielipidemittausten mukaan näyttää jämähtäneen pitkälti vuoden 2011 eduskuntavaalien asetelmiin. Millään ryhmällä ei ole haluja hajottaa hallitusta. Kukaan ei laske hyötyvänsä siitä.
Suurta hinkua hallituksen hajottamiseen ei ole edes oppositiolla. Perussuomalaiset on pitkälti omien vaivojensa vanki, ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on jopa ilmaissut toivovansa hallituksen pysyvän pystyssä koko vaalikauden.
Hallituksen tapa tehdä päätöksiä ei ole pääministeri Kataisen lempisanaa käyttäen reilu. Epämääräisyys lisää jännitteitä hallituksen sisällä ja tekee työskentelyn hallituskauden toisella puoliskolla vielä vaikeammaksi kuin se on ollut tähän mennessä.
Kansalaisissa tämä lisää vain vastenmielisyyttä politiikkaa kohtaan.