Hallitus leipoi pelastuspaketin, jossa hyvinvoinnin perusta turvataan nykyistä pienemmin kustannuksin. Edessä on vaikeita aikoja, kun toimia pannaan käytäntöön.
Hallitus onnistui perjantaina pitkällisen väännön jälkeen sopimaan rakennepaketista, jolla talous tasapainotetaan vuoteen 2017 mennessä. Toimenpidekokonaisuudella on määrä korjata julkisen talouden kestävyysvaje ja turvata etuuksien rahoitus myös jatkossa.
Tarjolla ei ole kaikki ongelmat ratkaisevaa yhtä ja ainoaa keinoa, vaan kovaa työtä asenteiden ja rakenteiden muuttamiseksi. Yhtälöä ei helpota se, että takana on menetettyjä kasvun vuosia ja kyvyttömyyttä sopeutua globaalitalouteen ja teknologian muutoksiin.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) luonnehti tuoreeltaan, että paketin toteuttamisen jälkeen tulevaisuuteen voidaan suhtautua melko luottavaisesti. Hallitus pystyy vielä sopimaan asioista, sillä muista hallituspuolueista ei kuulunut pahemmin murinaa.
Nykymenolla ei pystytä jatkamaan, sillä tulot eivät riitä kattamaan palveluja, kun väestö vanhenee, tulopohja murenee ja kansantalous yskii. Kyse on asioiden patoutumisesta. Jos kestävyysvajeeseen olisi varauduttu vastuullisesti jo aiemmin, ei näitä ponnistuksia nyt tarvittaisi.
Hallitus ottaa riskin, vaikka seuraavat vaalit ovat puolentoista vuoden kuluttua. Parempi onkin, että asiat hoidetaan nyt, eikä jäädä odottamaan EU-komission sanktioita.
Kukaan ei väitä, että rakennepaketin toteuttaminen olisi helppoa ja tuskatonta. Edessä on vielä itkua ja hammasten kiristystä. Niukkenevien resurssien oloissa on kuitenkin välttämätöntä, että rakenteita uusitaan. Toinen vaihtoehto olisi lapioida budjettivaje umpeen kovilla veronkorotuksilla ja säästöillä, mutta seurauksena olisi kysynnän ja työllisyyden romahtaminen.
Hallitus etenee hybridimallilla, jossa säästöjen lisäksi rakenneuudistuksilla on keskeinen sija. Rakennepaketin kulmakiviä ovat toimet työllisyyden ja talouskasvun kohentamiseksi sekä palvelutuotannon tehostamiseksi.
Kunnille tarjotaan ennen muuta tehtävien, normien ja velvoitteiden vähentämistä, toiminnan tehostamista ja maksuperusteiden tarkistamista. Niiden toivotaan poikivan palveluvalikkoon luovia ratkaisuja, uutta joustoa ja liikkumavaraa.
Kokonaan uutena elementtinä otetaan käyttöön kuntatalouden ohjausjärjestelmä, joka sitoo sekä kuntia että valtiota.
Jatkossa valtio ei voi mielin määrin sälyttää kunnille uusia tehtäviä, jos ne eivät mahdu ohjausmekanismiin.
Työurien pidentämiseksi ja työttömyysasteen alentamiseksi otetaan käyttöön pitkä lista toimia, joista kaikki eivät ole herkkupaloja. Asuntomarkkinoiden toimivuuteen haetaan potkua muun muassa kaavoituksella. Paljon puhuttuun soteuudistukseen ei vielä tuotu ratkaisuesitystä.
Pelkkä lainsäädännön muuttaminen, säädösten ja normien purku eivät siirry käytäntöön yhdessä yössä, vaan edessä on iso urakka, kun asioita pannaan täytäntöön. Se vaatii muutosta ajattelutavoissa, mikä onkin usein vaikeinta.
Urakka ei ole ohi, vaan vasta alkamassa.