"Kansallisena elvytyspäivänä" ei kuultu konkretiaa hallituksen uusista toimista. Mahdottomia ei tosin voida tehdäkään, sillä maailmantalous vie nyt Suomeakin kuin ajopuuta.
Tiistai oli ristitty "kansalliseksi elvytyspäiväksi", ja jo aamupäivä kertoi, mistä oli kysymys. Suomen Pankki löi pöytään ensi vuoden talouskasvua ennakoivan lukeman, jollaista oli odotettu ja pelätty: talous putoaa 0,5 prosenttia miinukselle. Samalla pääjohtaja Erkki Liikanen varoitti, että talouskehitys voi jäädä tätäkin heikommaksi. Näin siksi, että rahoituskriisin lopullisia vaikutuksia muuhun talouteen ei tiedetä vielä.
"Teemapäivän" muussa ohjelmassa oli hallitukselle osoitettuja elvytysvaatimuksia ja hallituksen vastaus niihin. Yllättävää ei ollut, että vaatimuksensa esitti pääoppositiopuolue SDP. Päivän epätavallisempaan osuuteen kuului kuitenkin työmarkkinajärjestöjen hallitukselle jättämä elvytystoimilista. Kahdeksansivuinen paperi osoittaa konkreettisesti, kuinka syvä ja yhteinen huoli on nyt sekä työnantaja- että työntekijäleirissä. Päivän antia vielä säestivät uutiset yli 700 suomalaisen työntekijän uusista irtisanomisista.
Sekä SDP että työmarkkinajärjestöt esittävät vuokra-asuntojen rakentamista, energiainvestointeja ja panostuksia väylähankkeisiin kuten Pohjanmaan rataan sekä koulutukseen. Työmarkkinajärjestöjen paperissa korostuu näiden lisäksi rahoitusmarkkinoiden ja yritysrahoituksen elvytys. Yritysten hyvistä taseista puhuville työmarkkinajärjestöt muistuttavat aiheestakin, että vakavaraisuudesta ei ole iloa, jos yrityksen kassassa ei ole rahaa.
Hallitus pysyi tiistaina hyvin vaitonaisena eikä antanut lupauksia uusista voimakkaista elvytystoimista. Hallitus ei selvästikään halua antaa kuvaa, että se ammentaisi nyt viisautta oppositiolta. Hallitus ilmoitti vain, että keskusteluja jatketaan työmarkkinajärjestöjen kanssa. Oppositiota pidetään ainakin vielä sivuraiteella. Pientä raotusta tulevasta saatiin valtiovarainministeri Jyrki Kataisen kommentista, että järjestöjen esitykset ovat samantapaisia mitä hallituksessakin on pohdittu. Samoin Katainen kertoi, ettei hallituksen aiemmin ilmoittaman elvytyksen hintalappu eli sata miljoonaa euroa ole katto. Silakat ovat tunnetusti pieniä joulukaloiksi.
Konkretia siis ehkä paljastuu helmikuussa ensi vuoden ensimmäisen lisäbudjetin myötä. Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka. Ei olisi ollut pahitteeksi, jos hallitus olisi luonut uskoa tulevaan jo nyt hiukan täsmällisemmin. Tällä taktiikalla hallitus pitää tosin kortit omissa käsissään.
Kaikkiaan Suomen kannalta on kuitenkin hankalaa, että vaikka käyttöön otettaisiin kuinka rajuja keinoja tahansa, ne voivat vain jonkin verran pehmentää alkanutta rysäystä. Näin siksi, että Suomen alamäki johtuu maailmantalouden ongelmista, joille ei voida tehdä paljonkaan valtioneuvoston linnassa. Parempi tietysti, että täälläkin tartutaan pumppuihin.
Olisi myös tärkeää, että suomalaiset työssäkäyvät eivät ala piilottaa ensi vuonna kasvavia tulojaan vielä pahempien päivien varalle. Pääjohtaja Liikanenhan manasi tiistaina tämän pirun jo seinälle. Tämäkin uhka korostaa tarvetta luoda luottamusta ja ryhtyä sellaisiin toimiin, joilla talouteen saadaan polttoainetta.
Koska Suomenkin menestys on nyt isommassa kädessä, on syytä toivoa viisaita päätöksiä huomenna alkavalta Brysselin EU-huippukokoukselta. Ilma on nyt sakeana synkkiä ennusteita, jotka alkavat toteuttaa itseään sitä varmemmin, mitä toimettomampina poliitikot Suomessa ja maailmalla seuraavat tilannetta.