riitta.korkeakivi@kaleva.fi
Suomessa tehdään täysillä politiikkaa, josta ei puhuta mitään. Näyttää siltä, että porvarihallitus on niin tyytyväinen itseensä, että sen tarvitsee vain nuijia päätöksiä pöytään kertomatta kellekään, miten ne vaikuttavat ihmisten arkeen puhumattakaan siitä, että niistä avattaisiin keskustelua kansalaisten kanssa.
Suomessa monet asiat ovat vielä tabuja, joista pelätään puhua. Yksi niistä on maahanmuuttopolitiikka, jossa hallitus on tehnyt useita hyviä päätöksiä keventämällä byrokratiaa, helpottamalla oleskelu- ja työluvan saantia sekä kohentamalla turvapaikan hakijoiden olosuhteita. Kaikki tämä tapahtuu kuitenkin hiljaisuudessa. Pelätään aiheen arkuutta eikä uskalleta ottaa vastaan arvostelua. Maataan mieluummin litteinä hiljaa.
Miksei kukaan kerro, mikä on se yhteinen arvopohja, johon maahanmuuttoa koskevat poliittiset päätökset perustuvat? Se tuskin on niin heikko, etteikö sitä kehtaisi puolustaa. Mikseivät Jyrki Katainen tai Matti Vanhanen kerro, että hallitus on katsonut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja länsimaisen demokratian mukaiseksi huolehtia myös Suomeen tulevien pakolaisten inhimillisestä kohtelusta, vaikka se maksaisikin paljon rahaa. Eivätkö päähallituspuolueet uskalla myöntää, että vaikka vapaasta maahanmuutosta koituu monenlaista ongelmaa, siitä on meille myös hyötyä?
Arvokeskustelu on jäänyt pienten ryhmien väliseksi sanasodaksi ja populistiseksi sapelinkalisteluksi. Nyt kaivattaisiin laajemman tahon ääntä, joka toisi suhteellisuutta tähänkin keskusteluun, jossa ratsastetaan paljon ääri-islamilaisilla uhkakuvilla ja tarkoituksellisella valtaväestön ja maahanmuuttajien välisellä vastakkainasettelulla.
Suurta sosiaaliturvauudistusta valmistellut Sata-komitea on hyvä esimerkki hallituksen toimintakulttuurista. Tietoja pimitetään siihen saakka, kun linjaukset on tehty. Avoin arvokeskustelu on siinä vaiheessä myöhäistä. Kyse on kuitenkin hyvinvoinnin perusrakenteista ja kansalaisten perusturvasta.
Ei ole olemassa politiikkaa ilman ideologiaa tai päätöksiä ilman arvopohjaa. Yleensä on vielä niin, että ideologia on ensin. Ei näytä hyvältä, jos päätöksiä tehdään ennen kuin mietitään, mille arvopohjalle ne rakentuvat, mitkä ovat tavoitteet ja prioriteetit.
Taloustaantumassa arvokeskustelu on entistä tärkeämpää. Kun niukkuutta jaetaan, pitää tietää, keneltä otetaan ensiksi ja keneltä viimeksi. Prioriteettijärjestyksen ratkaisee arvopohja. Viimeistään nyt on päätettävä, mihin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta haluaa sitoutua ja mitkä ovat sen luovuttamattomat arvot.
Vaikuttavan avauksen debattiin teki hiljattain puhemies Sauli Niinistö peräänkuuluttaessaan yhteistä vastuuta niistä, jotka joutuvat taloustaantuman sijaiskärsijöiksi. Keskustelun toivoisi jatkuvan.
Yhteistä näkyä on haettava yhdessä. Joskus mielipiteenvaihtoa on käytävä pitkäänkin ennen kuin ratkaisu löytyy. Demokratiaan kuuluu kansalaiskeskustelu ja vastuunotto myös tulenaroista aiheista. Siihen toivoisi myös hallitukselta löytyvän uskallusta.
Ensi viikolla kinataan hallituksessa sunnuntaikaupasta. Myös eduskuntaryhmät ovat asiassa hajallaan. Hyvä niin. Syntyypähän arvokeskustelua.