riitta.korkeakivi@kaleva.fi
Hyväntekijöitä huudetaan mielellään apuun silloin, kun julkinen sektori ei pysty tuottamaan tarvittavia palveluja. Kolmannen sektorin ja kansalaistoiminnan tukeminen on viisasta suurten ikäluokkien vanhetessa ja työvoimapulan kasvaessa. Oikeusministeriössä ollaan asettamassa peräti kansalaistoiminnan neuvottelukuntaa turvaamaan yleishyödyllisten yhteisöjen toiminta ja rahoitus.
Näyttää kuitenkin siltä, että hallitus antaa yhdellä ja ottaa toisella kädellään. Mahdetaanko Kataisen putiikissa edes tietää, mitä sen omat virkamiehet verohallituksessa puuhastelevat pistämällä näppinsä yhdistysten kukkaroille? Yhdistykset rinnastetaan nyt yrityksiin. Päätös verottaa yleishyödyllisten yhteisöjen elinkeinotoimintaa saattaa olla kohtalokas monelle hyväntekijälle. Se lyö pahasti korville hallitusohjelman linjaa kansalaistoiminnan tukemisesta.
Tulkinnanvaraisuus lienee uusien vero-ohjeiden suurin ongelma. Missä menee ero elinkeinotoiminnan ja voittoa tavoittelemattoman hyväntekeväisyyden välillä? Vero saattaa paukahtaa vaikka vauvojen uimakoulusta tai yhdistyksen oman jäsenlehden ilmoitusmyynnistä. Verohallituksen tiukentunut linja poikii hallinto-oikeuteen satoja valituksia vuodessa.
Miksei hallitus pidä kiinni hyväksi koetusta traditiosta, jossa yhteistä hyvää tuottavat yhdistykset olivat automaattisesti verovapaita? Verohallituksen virkamiehet eivät ehkä muista, ettei yhdistyksiä ole Suomessa ennenkään kohdeltu kuin yrityksiä.
Poliittisen tradition mukaan yhdistyksiä on suosittu, koska ne ovat tarjonneet monenlaista toimintaa ja palveluja kansalaisille ilman voiton tavoittelua. Verohelpotukset ovat olleet käden ojennus kaikelle sille näkymättömälle talkootyölle, jota tuhansissa yhdistyksissä tehdään kaikki päivät. Talkoolaiset kaikkoavat kyllä nopeasti, jos varainhankinnasta täytyy maksaa 26 prosentin arvonlisävero. Eikä sekään tunnu verottajalle riittävän, vaan nyt puututaan jo yhdistysten sisäisiin toimintoihin. Yhteisön statuksen putoaminen yleishyödyllisestä ei-yleishyödylliseen on verottajan käsissä. Siitä seuraa iso lasku ja koko toiminnan uudelleen arviointi. Ei ihme, että yhdistyksissä uusi verotuskäytäntö hermostuttaa.
Suomalaisissa yhdistyksissä ja säätiöissä on vielä paljon käyttämätöntä kapasiteettia kasvavaan palvelujen tarpeeseen. Sitä paitsi suomalaiset rakastavat järjestöjä. Rekisteröityjä yhdistyksiä on yli sata tuhatta ja rekisteröimättömiä noin 30 000. Niissä on noin 15 miljoonaa jäsentä. Kolmannes suomalaisista kuuluu vähintään yhteen ja kahdeksan prosenttia yli viiteen yhdistykseen.
Yhdistysperiaatteella ilman voiton tavoittelua toimii esimerkiksi Suomen liikunta- ja urheiluliitto. Siihen kuuluu 9 000 urheiluseuraa ja yli miljoona jäsentä. SUL tarjoaa toimintaa kaikenikäisille vanhuksista vammaisiin. Oma lukunsa ovat monet sosiaali- ja terveysalalla toimivat yhdistykset, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto tai Pelastakaa lapset r.y, jotka paikkaavat julkisen palvelun puutteita.
Jos hallitus tahtoisi ihan oikeasti tukea kansalaistoimintaa, se vapauttaisi tarvitsemansa hyväntekijät tuloverosta. Tämä poistaisi verotuksen tulkinnanvaraisuudet ja hyödyttäisi viime kädessä meitä kaikkia.
Kesäuutisia leimanneet huostaanotot ovat hyvä muistutus siitä, että hyväntekijöitä tarvitaan. Ilman näitä yhdistyksiä yhä useampi nuori olisi vailla sijaiskotia tai vanhus ilman hoitopaikkaa.