Hallitukseen ollaan yleisesti suhteellisen tyytyväisiä, mutta pohjoisessa sen toimia seurataan kriittisin silmin. Keskustalla on käsissään ongelma kunnallisvaalien lähestyessä.
Tyytyväisyys Matti Vanhasen toiseen hallitukseen on Kalevan tänään julkistaman kyselyn mukaan niin korkealla, että äskeisten yksivuotispäiviensä jälkeen hallitus voi rauhallisin mielin jatkaa toimintaansa. Kansa ei sanottavasti napise.
Vanhasen ykköshallitus sai tosin parempia tyytyväisyyslukemia kuin nykyinen porvarihallitus, mutta Vanhasen toisen hallituksen toimintaan tyytyväisiä on selvästi enemmän (43 prosenttia) kuin tyytymättömiä (23 prosenttia). Lisäksi lukemat ovat nousseet lievästi marraskuusta. Nämä ovat kutakuinkin sellaisia numeroita, joita neljän puolueen enemmistöhallitus voi itselleen toivoa.
Kyselyn tilastojen tarkempi tutkiminen paljastaa kuitenkin yhden särön, joka näyttää melkoiselta huolenaiheelta nimenomaan pääministerin puolueelle keskustalle. Tyytyväisyys hallitukseen on nimittäin Pohjois-Suomessa oleellisesti alempana kuin muualla. Tyytyväisiä on pohjoisessa vain 34 prosenttia, tyytymättömiä 29 prosenttia. Tämä on huomionarvoista, sillä kyseessä on keskustan perinteisesti vahvin kannatusalue, jossa keskustavetoisen hallituksen olettaisi olevan suosiossa.
Aineistosta ei ole mahdollista eritellä Oulun ja Lapin läänejä. Voi silti vahvalla syyllä olettaa, että Pohjois-Suomessa hallituksen suosiota nakertaa Kemijärven sellutehtaan lakkautuspäätös ja etenkin hallituksen tapa hoitaa asiaa. Se on luonut kylmäkiskoisen, etäisen ja voimattoman vaikutelman.
Hallitus ei olisi todellisuudessa voinut tehdasta pelastaa, vaikka olisi halunnut. Kyse on kuitenkin myös siitä, miltä asiat näyttävät, ja oman poliittisen viestinsä markkinoinnissa ministerit ovat jääneet pahan kerran julkisuuspelin hallitsevan Massaliikkeen jalkoihin.
Olipa pohjoisen tyytymättömyyden perussyy sitten Kemijärvessä tai missä tahansa, kunnallisvaaleihin valmistautuvalle keskustalle se on peruste huoleen. Sillä on Pohjois-Suomessa paljon enemmän hävittävänä kuin hallituskumppaneillaan kokoomuksella tai vihreillä.
Vihreiden kannattajilla taas näyttää yleisesti ottaen olevan vaikeuksia päättää, mitä hallituksen työstä oikein ajattelisivat. Vihreiden ministerien kannalta kyselyn tulos ei ole mairitteleva.
Kysely on tehty ajankohtana, johon melko tuoreesti osuvat niin ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviestikohu kuin pääministeri Vanhasen oikeudenkäynti Susan Ruususen kirjasta. Hallituksen tyytyväisyysluvuissa ei näy mitään Kanerva-kuoppaa. Sen sijaan tyytyväisyys Vanhasen omaan toimintaan on nyt alempana kuin kertaakaan hänen hallituskausillaan.
Muutos ei tilastollisesti ole suuri, mutta sen suunta on selvä. Vanhasen tekemisistä pääministerinä ei pidetä yhtä paljon kuin ennen. Tosin Vanhanen voi lohduttautua sillä, että Paavo Lipponen sai lähes koko ajan vielä huonompia lukemia pääministerinä. On myös normaalia, että poliitikon kasvot kuluvat.
Tosin tämä näyttää nyt koskevan enemmän Vanhasta kuin presidentti Tarja Halosta, jonka tyytyväisyyslukemat ovat palanneet huikean korkeiksi. Selvä enemmistö on häneen tyytyväisiä joka puolueessa.
Tätä voinee tulkita ainakin niin, että Halosen jarruttelevat Nato-linjaukset miellyttävät suomalaisia. Mutta lukemia saattaa selittää myös vanhan perustuslaillisen järjestyksen kaipuu: kansa haluaa nähdä yhä presidentin puoluepolitiikan yläpuolisena suunnannäyttäjänä.