Budjettiriihi oli ennätyslyhyt. Kivuttomat neuvottelut tekivät hyvää Matti Vanhasen hallituksen uskottavuudelle.
Hallituksen budjettineuvottelut päättyivät ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan. Niihin kului ruokatauot mukaan lukien yhdeksisen tuntia. Budjettidraama on käynyt viime vuonna vähiin, ja nyt siitä meni loputkin. Budjettiriihestä on tullut yhä enemmän pelkkä muodollisuus. Politikoinnille on talousasioissa yhä vähemmän tilaa. Kuvaavaa oli, ettei edes niin sanottua ministerikoplaa tarvittu sopimaan vaikeimmista asioista.
Pitkät ja tuskalliset budjettineuvottelut olisivat sopineet erityisen huonosti nykytilanteeseen. Kevään pääministerikriisin jälkeen hallitukselle teki hyvää päästä nopeasti työn laitaan. Kriisi tuli nyt lopullisesti kuitatuksi, ja hallitus osoitti toimintakykynsä. Tämän jälkeen hallituksen on paljon helpompi keskustella sisäisistä pelisäännöistä.
Neuvoteltavaa jäi vähän, koska verojen alennukset ja työllisyystavoitteet kirjattiin jo hallitusohjelmaan. Budjetti pohjustettiin muutenkin pitkälle hallitusneuvotteluissa. Näyttää siltä, että 37,2 miljardin euron esitys ei paljon muutu eduskunnassakaan.
Niin pääministeri Matti Vanhanen kuin valtiovarainministeri Antti Kalliomäki kiittelivät toisiaan ja muita ministereitä rivakasta käsittelystä. Kiitoksille oli aihetta, sillä joskus aiemmin on sovittuja kiistoja repäisty auki budjettiriihessä. Nyt haluttiin osoittaa, että istuva ministeristö ei harrasta iltalypsyjä.
Hallituksen onkin oltava yksituumainen saavuttaakseen etenkin kovat työllisyystavoitteet. Työllisyysasteen korotus 75 prosenttiin ja 100 000 uutta työpaikkaa vaalikaudessa ovat päämääriä, joihin pääsy edellyttää jopa kykyä ottaa riskejä.
Kaikki ministerit luonnehtivat budjettiesitystä elvyttäväksi ja luottamusta vahvistavaksi. Veronalennusten ajoitus jo ensi vuoteen merkitsee sitä, että hallitus elvyttää rohkeasti. Alijäämä on sentään 1,3 miljardia euroa eli valtionvelka kasvaa. Kalliomäki muistutti, että tästä huolimatta Suomi kuuluu julkisen talouden tasapainolla mitattuna EU:n valiomaihin.
Kansainvälisen talouden nousua on ennakoitu useita kertoja turhaan. Nyt hallitus arvioi, että vienti alkaa vetää nykyistä rivakammin vasta vuoden 2004 lopulla. Työllisyyttä pyritään kohottamaan lisäämällä kotimaista kysyntää. Veroalennukset oli luvattu ennalta niin monesti, ettei niistä voitu enää livetä. Prosenteissa mitaten pieni- ja keskituloiset hyötyvät eniten kaikkiaan 775 miljoonan euron verran lieventyvistä veroista. Lisäksi kunnallisverotuksen ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennyksiä korotetaan yhteensä 420 miljoonaa euroa. Ensimmäisen lapsen lapsilisä nousee kymmenen euroa.
Hallitus tietysti laskee, että osa veronkevennyksistä palaa valtion hyödyksi. Niin käykin, jos muun muassa työttömyysavustuksia tarvitsevien määrä laskee. Siihen on uskallettava luottaa. Sen sijaan työelämän rakenneuudistuksia hallitus ei valitettavasti kyennyt tekemään vieläkään, vaan neuvottelut lykkääntyivät syksyyn. Kun päätökset lykkäytyvät, ne yleensä vesittyvät. Se on työttömyyden hoidon kannalta pahaenteistä.
Eniten aikaa budjettiriihessä vei keskustelu viinan ja tupakan veroista. Alkoholiverossa valtiovarainministeriön alennusesitys toteutui sellaisenaan, mutta tupakkaveron alennus kaatui. Budjetista näkyy, että hallitus pelkää eniten väkevän viinan tuontia. Se on ymmärrettävää. Tiiviissä muodossa voidaan tuoda paljon alkoholiprosentteja.
Silti jo tähän mennessä on nähty, että suomalaiset jaksavat kärrätä maahan myös olutta isoja määriä. Sen jälkeen kun Virosta tulee vappuna EU:n jäsen, on odotettavissa, että tuontioluita raahataan yhä enemmän, vaikka hinnat Suomessa laskevatkin. Epäilyksettä veromuutokset kuitenkin hillitsevät monien intoa ostaa ulkomailta alkoholipitoisia tuliaisia.
Alkoholin hinnan alentamisen vastapainoksi tehdään kansallinen alkoholiohjelma, jolla on tarkoitus vähentää juopottelun haittoja. On kuitenkin epävarmaa, sortuvatko kansalaiset läträämään viinan kanssa paljon nykyistä enemmän, vaikka hinta halpeneekin. Kannattaa luottaa hieman myös suomalaisten järkeen.